Tästä facebookin tilapäivityksestä tämä blogin kirjoittaminen aikoinaan sai alkunsa, tasan vuosi sitten.
Terve ystävät ja kylänmiehet! Tämä on yksi vaikeimpia asioita joita olen joutunut kertomaan, mutta haluan jakaa tämän teidän kanssanne, koska jos tämän ansiosta yksikään avuntarvija saa apua tai osaa sitä tämän johdosta itse hakea, niin tämän tiedon jakaminen on sen väärti.
Mä olen vuosien varrella kokenut monia asioita ja ongelmia ja ison osan myös niistä selättänyt, tällä kertaa ongelma vei voiton. Eli jäin perjantai yönä junan alle, ja molemmat jalat on amputoitu polven yläpuolelta. Itse en muista tapahtumien kulkua, mutta veturin kuljettaja kertoi, että olen itse omatoimisesti maannut raiteilla ja hän ei ole saanut junaa pysähtymään ajoissa, joka johti molempien jalkojen täydelliseen murskautumiseen. Itsetuhoisia ajatuksia minulla on ollut, mutta koskaan en ole aiemmin koittanut toteuttaa.
Olen vuosia kokenut olevani erittäin uupunut, mutta kuten jästipäisyyteen kuuluu, olen hokenut aina kaikille että ei huolta, minä pärjään! Tällä kertaa en pärjännyt. Pitäkää huoli lähimmäisistänne ja arvostakaa heitä, koskaan ei tiedä mitä huominen tuo tullessaan! Erityisesti pitäkää silmällä noita salamyhkäisiä ”Mä pärjään” – tyyppejä, kokemuksesta voin kertoa, että ne on kaikkein pahimpia. Kun heidän voimansa loppuu, heillä ei olekkaan sitä samaa turvaverkkoa, kuin ihmisillä jotka ottavat apua vastaan.
Kaikki polvesta ylös päin mulla on tallella ja olen onnellinen, että selvisin näin vähällä.
Pahoittelut veturinkuljettajalle aiheumastani traumasta menikin virkavallan kautta, mutta jos tätä luet, niin anteeksi sydämeni pohjasta!
Kiitos hoitohenkilökunnalle jotka raavitte raiteilta kasaan mitä pystyitte!
Myöhemmin saatan kirjoittaa vielä blogia tähän johtaneista syistä ja kuntoutuksesta, mutta teen sen jossain muualla etten spämmää ihmisille joita tämä ei kiinnosta.
Pitäkää huolta toisistanne!
noppapottiblog 
Hei. Näin tuon kirjoituksen facebookissa vuosi sitten kun kaverini sen jakoi. Olin itse tuolloin todella väsynyt ja tuntui ettei elämästä tule mitään. Muutama kuukausi tuon jälkeen koin todellisen väsymisen ja jouduin jäämään sairauslomalle. Olen edelleen väsynyt eikä oikeaa apua tunnu saavan mistään, lääkärit eivät osaa auttaa ja tuntuu etteivät he edes tajua mikä minussa on vikana. No, toisaalta en välttämättä tiedä kyllä itsekään mikä on syynä näihin seurauksiin joiden vuoksi väsyin täysin…
Mutta tämä tekstisi facebookissa pysäytti ja sai minut ajattelemaan sitä kuinka vaikeaa Oulussa on sitä oikeaa apua saada. Itsetuhoisia ajatuksia minulla on mutta en ikinä varmasti itselleni tekisi mitään. Minulla on onneksi jonkinlainen tukiverkko ympärilläni etten ole yksin, eikä minun tarvitse sanoa että jaksan ja pärjään kyllä. Voin sanoa että en jaksa enkä pärjää.
Sairauslomalla olen edelleen. En tiedä miksi oikeastaan edes kirjoitan tätä kun ei tässä tunnu olevan päätä eikä häntää. Mutta haluan sanoa sinulle kiitos.
Kiitos.
Tämä teksti sai minut kuitenkin jollain tavalla ajattelemaan omaa tilannettani, sillä vuoden alussa olin itse niin väsynyt että mietin että onko pakko mennä bussin alle että pääsee pois tästä paskasta. En ole mennyt, enkä menossa. Mutta muutaman kerran se vaati että istuin lääkärin luona istumassa ja itkemässä hysterisenä etten jaksa enää. En yksinkertaisesti jaksa. Vasta sitten pääsin sairauslomalle.
Kun nyt vielä saisi sitä tarvitsemaansa apua että saisi elämänsä takaisin raiteilleen.
Kaikkea hyvää sinulle. En nyt osaa pukea sanoiksi sitä mitä haluaisin sanoa.
TykkääLiked by 1 henkilö
Moikka Ina!
Harmillista kuulla, että olet väsynyt etkä koe löytäneesi vielä siihen ratkaisua. Onneksi sentään osasit mennä lääkäriin ja kertomaan ettet jaksa, itselläni se konsti puuttui, kun kuvittelin ettei se ole riittävä syy sairaslomalle. Muista, että joskus myös pelkän väsymisen pois lepääminen vaatii pitkän aikaa, vaikka tuntuu että siihen pitäisi riittää vaikkapa viikon lepo.
Vaikka et tiedä miksi kirjoitat, niin olen silti kiitollinen siitä, että päätit kirjoittaa, ei siitä varmasti haittaakaan ole ja voithan sinä kirjoittaa uudelleenkin jos ajatukset selkiytyy.
Jos joskus tuntuu ettei ole juttukaveria tai sellaista ihmistä joka ymmärtäisi mistä puhut niin voit ottaa yhteyttä myös minuun ja tarkoitan sitä todella, autan aina jos suinkin voin.
Muista ettei aina tarvi selvitä ja jaksaa, kuin huomiseen, se voi olla jo aivan toisen näköinen päivä! Kaikkea hyvää myös sinulle, odotus varmasti palkitaan jossain vaiheessa 😊
TykkääTykkää