29.10.2016

Moikka!

Ja heti kärkeen pahoittelut siitä, että tämä tauko kirjoittamisessa tulikin ennakoitua aiemmin. Jotenkin, kun sain sanottua tuon, että tekee mieli pitää hetken tauko, sai laukaistua sen pakon jota olin jo hetken aikaa kokenut joka viikkoisen kirjoittelun olevan ja en tuntenut enää sitä pakkoa. Kuten aiemmin jo ajattelin, niin ei tämä kirjoittaminen vielä kuitenkaan täysin tähän loppunut, nyt vaan seuraillaan missä menee motivaatio ja osittain myös tarve kirjoittaa ja prosessoida joitakin asioita.

Eli ensimmäinen vuosi jalattomuutta on nyt sitten takana. Vähän etukäteen pelkäsin ja mietin, että millainen päivä tuo 24. päivä tulee minulle olemaan, mutta se meni kuten loppujen lopuksi ajattelinkin sen menevän, samalla tavalla kuten muutkin maanantait. Miten tämä ensimmäinen vuosi on nyt sitten mennyt? Peläten, jännittäen, surien, tylsistyen, ihmetellen, toivoen ja iloiten. Eli ei niin paljon huonoa ettei jotain hyvääkin vaikka täytyy silti lisätä, että onhan tämä ollut raskas ja ihmeellinen vuosi. Sain sen levon mitä olisin tarvinut, kun olin polttanut itseni niin loppuun, mutta millä hinnalla se tulikaan… Joskus sitä vaan voi olla niin syvällä ongelmissaan ettei tajua edes kuinka paljon asioita voi olla pielessä ja sitä, että oikeasti tarvii myös muiden apua. Kyllähän mä aika-ajoin ihmisille puhuin siitä kuinka vähän nukuin, mutta en minä eikä kukaan muukaan osannut ajatella, että se oli jo niin vakavaa, että tarvisin siihen oikeasti ammattiapua. Fysioterapeutillakin kävin, että saisin kropan sellaiseen kuntoon ettei koko ajan satu johonkin, mutta hänkin luokitteli minut perusterveeksi ja liikkuvaksi ihmiseksi, eikä kokenut minulla olevan tarvetta aktiiviseen fysioterapiaan, ja minä kuvittelin, että vika on sitten vaan minussa, kun en koe olevani kunnossa. No nyt tätä minun fysiikkaani on käsitelty enemmän tai vähemmän läpi kuluneen vuoden ja nyt vasta nähdään tapahtuvan edistystä vaikka vieläkin on matkaa siihen etten koe vartaloani toispuoleiseksi. Eli pieniä asioita jotka pitkittyessään ja toistensa kanssavaikutuksella saivat minut niin loppuun, niin loppuun, että lopulta päädyin junan alle. Surullista, että näin pääsi tapahtumaan, mutta niin kauan, kuin on elämää on toivoa ja mahdollisuus nauttia elämästä. 

Voisi kuvitella, että vuosi on pitkä aika. Ja tietyissä tilanteissa näin onkin, mutta opetellessa elämään ilman jalkoja, jotka ovat kuljettaneet minua melkein 31 vuotta, se on yllättävän lyhyt. Välillä iskee valtava suru, kaipuu edelliseen, tulee tilanteita joissa jostain syystä aivot ei enää muista mikä tämän hetken tilanne on, ja minulla on täysi työ estäessäni itseäni nousemasta seisomaan. Mutta hiljotellen kai minäkin opin. 

On ollut todellinen ilo huomata kuinka moni minusta välittää ja kuinka moni on ollut valmis auttamaan, kun olen apua välttämättä tarvinut. Kuka on ollut fyysisesti apuna, kuka henkisesti ja kuka muuten vaan kannustamassa ja vilpittömästi iloitsemassa, kun olen edistynyt kuntoutumisessa. Olette tehneet lähtemättömän vaikutuksen minuun ja olen teille ikuisesti kiitollinen. Ja ikävä kyllä olen myös joutunut pettymään, koska on ihmisiä joiden kuvittelin olevan ystäviäni, mutta viimeisen vuoden aikana en ole kuullut heistä sanaakaan. Jokaisella on toki vapaus valita kenen kanssa on tekemisissä ja en ole heille katkera tai vihainen, olen vain surullinen siitä, että koen menettäneeni heidät.

Tavoitteet minulla on pysynyt hyvin pitkälle samana koko vuoden, levätä uupumus pois, saada jäljellä oleva fysiikka viimein kuntoon, opetella kävelemään proteeseilla ja joku kaunis päivä päästä takaisin työelämään ja lähes täysin itsenäiseen elämään. Jotkut tavoitteet on onneksi jo lähempänä, kuin vuosi sitten.

Jälleen kerran, voitte pistää viestiä jos haluatte kysyä jotain, vastailen mikäli minulla vastaukset esitettyihin kysymyksiin löytyy.

Advertisements

14 kommenttia artikkeliin ”29.10.2016

  1. Kuinkahan monta kertaa minulla on ollut mielessä että pitäisi käydä moikkaamassa…. Ai miksi? Niin…. Ehkä just siksi se on jäänyt :/ Olenko vain utelias jos blogia kirjoittava ihminen pitäisi nähdä oikeasti? M-A S voisi tulla mulle kaveriksi jos yksin en uskalla 😮 Keitätkö kahvit ja esittelet kelloja jos tulen?

    Liked by 1 henkilö

      1. Mulla tuli paniikki että taas jää moikkaaminen aikeeksi ja piti mennä 🙂 Mutta jäi vähän hampaankoloon, että saattas sitä mennä käväseen toisenkin kerran. En meinaan ole itse saanut Googlettamalla selville varaosaa. Timo paljasti taitoja mitä en amatöörin arvannut osaavan 🙂

        Liked by 1 henkilö

  2. Hei Timo,

    Tänään blogisi sattui silmääni ja sain sitä kautta tietää, mitä sinulle on sattunut. Luin yhdeltä istumalta kaikki blogitekstisi, ja kokemasi tragedia yhdessä selviytymisesi ja taistelutahtosi kanssa teki syvän vaikutuksen. Olet tosi rohkea kun kirjoitat tätä blogia ja jaat kokemuksiasi, tunteitasi ja kuntoutumistasi sen lukijoille. ´Uskon, että asioiden reflektointi auttaa myös kovasti kuntoutumisessa. Ylipäänsä itsereflektio on tärkeää kenelle tahansa joka haluaa pitää päänsä kasassa 🙂

    Paljon tsemppiä Timo, hyvin vedät!

    T. Niina (muistat ehkä minut vielä, olit mun veljen Markuksen kaveri lukioiaikoina)

    Liked by 1 henkilö

    1. Moikka Niina!

      Ohhoh, siinä onkin ollut hetkeksi lukemista, olen otettu, että joku jaksaa näitä lukea niin paljon kerrallaan!
      Kiitos palautteesta, se motivoi aina kirjoittamaan myös seuraavan kerran. Ja kuten jossain vaiheessa olen tainnutkin mainita, niin välillä tämä kirjoittaminen on muita varten, mutta kyllä siinä aina myös jotain uutta selviä itsellenikin, kun en tosiaan koskaan suunnittele tai sensuroi näitä sen enempää vaan kirjottelen mitä mielessä on.

      Ja kiitos myös kannustuksesta! Ja muistan toki, kerro Markukselle terveisiä, kun olet puheissa 😊

      Tykkää

      1. Varmasti moni saa voimaa näistä teksteistä -keep up the good work! Aion ehdottomasti jatkaa blogisi lukemista. Olet melkoinen selviytyjä :)!

        Ja terveiset menee perille, kiitos niistä 🙂

        Mukavaa syksyn jatkoa!

        Liked by 1 henkilö

  3. Moi Tikkanen 🙂

    Tulipa huomattua, että blogisi lukeminen on jäänyt Helsinkiin muuton/ uuden työpaikan myötä ja ahmaisin samalla kaikki tekstit touko-lokakuun ajalta. Se vähän niin kuin katsoisi suosikkisarjaasi Netflixistä tietäen, että jakson jälkeen odottaa toinen jo valmiina tuotantokauden loppuun. 🙂 Hassua sinänsä, että itse pystyinkin jo arvaamaan, että tähän sarjaan tulee onnellinen loppu ja ilokseni sain huomata, että olin oikeassa tämän suhteen.

    Lukiessani kirjoituksiasi pystyn kuvittelemaan sinun kertovan näitä asioita tuttavallinen ja tunnistettava virne kasvoillasi – sillä sinun hieman möreällä äänelläsi. 🙂
    Korostat paljon sitä, että näet kaksi eri ihmistä viimeisen vuotesi ajalta ja se varmasti pitää paikkansa, koska mielestäni olet oppinut ilmaisemaan itseäsi, tunnistamaan tunteesi ja käsittelemään niitä, joka on täällä maapallolla eloonjäämisen (tai ainakin selväjärkisenä pysymisen) perusedellytys. Ja siksi kannustankin, että jatkat blogisi kirjoittamista, joka on selvästi edesauttanut näiden taitojen vahvistamista ja käyttöönottoa – ja et varmasti pysty ymmärtämään minkälainen vaikutus sinun kirjoituksilla on ollut monelle – kuten myös minulle.

    Arjenhallinnan työkalujen löytyminen, sen epätoivon tai pakokauhun kohtaaminen, että elämä ei tule olemaan samanlaista kuin ennen, ovat varmasti suuria haasteita vieläkin, mutta kirjoittamiesi ajatuksien perusteella pystyt jo selättämään nämä tuntemukset pelkästään sinusta itsestäsi kumpuavalla asenteella. Piti ihan tarkistaa sanan ’asenne’ virallinen tarkoitus eli ”Asenne on psykologiassa johonkin sosiaalisesti merkitykselliseen kohteeseen liittyvä myönteinen tai kielteinen suhtautumistapa” ja mielestäni sinun ’asenteesi’ tähän sosiaalisesti merkitykselliseen kohteeseen tässä tapauksessa muutokseen elämässäsi on erittäin myönteinen. 🙂

    Tsemppiä syksyyn ja let love rule! ❤

    Liked by 1 henkilö

    1. Niinhän siinä helposti asioita unohtuu, kun on paljon uutta ympärillä. Joo, ei tämä mun elämä sentään mikään Game Of Thrones vielä ole, jossa päähenkilökin saattaa tavata tekijänsä missä jaksossa hyvänsä 😂 Kyllä mä tätä blogia pyrin jossain määrin jatkamaan, en vaan enää ota sitä taakkaa kannettavakseni, että patistan itseni kirjoittamaan joka viikko. Ja kuten tässä onkin jo monella suulla todettu, niin kyllä tällä kirjoittamisella on oma osansa henkisen tasapainon ylläpitämiseksi, koska tässä helposti työstää asioita joihin ei muutoin koskisi ollenkaan. Ja niin, vaikeapa tämän merkitystä muille on lähteä arvailemaan, jos siitä ei kerrota. Kuitenkin perusnöyränä suomalaisenahan sitä tietysti ensisijaisesti ajatellaan olevansa hyödytön 😉 Varmasti matkalla tulee vielä monta asiaa vastaan joissa ollaan ihmeissään, että mitenkäs tämä nyt hoidetaan, mutta minulla on tapana kuvitella uusia asioita ja tapahtumia jo ennakkoon ettei menisi sitten sormi suuhun, jos vaikka tulisikin jonkinlainen mutka matkaan. Kiitos Mikko! Ja onnea ja menestystä uudella polulla!

      Tykkää

  4. Moi!

    Törmäsin eilen blogiisi amputoitujen Facebook ryhmän kautta.
    Luin tarinasi kerralla alusta loppuun. Hain tarinoistasi yhtäläisyyksiä omien kokemuksien kanssa. Niitä kyllä löytyi paljon ja se sai ahmimaan kaikki päivitykset kerralla.

    Olen itsekkin Oulusta. Minulle on tehty huhtikuussa ja syyskuussa sääriamputaatiot. Molemmat tuli odottamatta ja nopeasti. Tämä kaikki johtui verenkierron ongelmista (suonten kalkketumisesta).

    Nyt kyllä seuraan blogiasi aktiivisesti.

    Liked by 1 henkilö

    1. Moikka Anne! Ja kiva jos osaat samaistua kokemaani, niin tietää ettei ole niiden asioiden kanssa yksin, helpompi olla, kun tietää ettei ole jotenkin poikkeuksellisen vaikeaa. Ja kiva kuulla, että innostuit seuraamaan 😊

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s