29.12.2018

Vammauduin vakavasti reilu kolme vuotta sitten, ja sen jälkeen olen ollut enemmän tai vähemmän kotona jumissa tai johonkin lähteminen on vaatinut toisten apua. Silti jo lähes kaksi vuotta on tuntunut siltä ettei minua ole enää olemassakaan. Maailma pyörii ympärillä, mutta koska minua ei siellä näy, niin silloin minua ei ilmeisesti ole olemassa. Se on jossain määrin ymmärrettävää, koska eihän lähellekään kaikki ihmiset ympärillä ole niin läheisiä, että jos ei ole yhdistäviä töitä tai harrastuksia niin osa ihmissuhteista unohtuu. Mutta, kun en näemmä kelpaa enää perheenjäsentenkään elämään, niin kyllä tässä täytyy ihmetellä mitä virkaa minulla täällä on. Miksi yrittää ja repiä itsestään kaikki irti, jos kerran tunnelin päässäkään ei odota ketään? Ei tämä elämä ole yksin niin tavattoman hauskaa ja hienoa, että se motivoisi ihmetekoihin. Valokuvaus on ollut ainoa tekijä joka on tuonut minulle iloa tämän kaiken muun keskelle, mutta varsinkaan talvella minulla ei ole mitään asiaa kuvaamaankaan itsekseni. Maataan sitten sängyssä, kun se on se lähes ainoa asia mitä voin tehdä itsekseni. Aika yllättävä ja raskas ajatus ettei tähän ikään mennessä ole solminut yhtään sellaista ihmissuhdetta, että minun olemassaoloni merkitsisi jotain, edes perheenjäsenille. Toivottavasti teillä joulu ja uusivuosi taittuu valoisammilla ajatuksilla.

Mainokset

6 kommenttia artikkeliin ”29.12.2018

  1. Klisee, tiedän, mutta kaikella on tarkoituksensa, myös Sinulla.
    Itse n. kuukausi sitten taistelin orastavan masennukseni kanssa. Ja koska en osaa aina sanoa asioita ääneen päätin avata päätäni kirjoittamalla avopuolisolleni pitkän kirjeen. Se kannatti.
    Aina sitä ei tajua omaa olemisen tarkoitusta, mutta aina kannattaa odottaa huomiseen.
    Päivät ovat jo taittumassa valoisampaan 🙂

    Toiveikasta tulevaa vuotta 2019!

    Liked by 1 henkilö

    1. Niin kai sitä toivottavasti on, välillä sitä on vaan kovin vaikea nähdä.

      Hienoa että löysit ratkaisun kirjoittamisesta!

      Kiitos ja samoin myös sinulle! Lisääntynyt valon määrä on kyllä omiaan kohottamaan mielialaa 😊

      Tykkää

  2. Hei Timo,
    Mitä mietit ja kirjoitit on varmasti tuttua lähes kaikille, joille elämä on yhtäkkiä jakanut uudenlaiset kortit. Niin se vaan on, että läheistenkin ihmisten vuorovaikutustaidot voivat heikentyä ja saada uusia muotoja. Vaikea tätä on ymmärtää, mutta muu ei auta kuin jatkaa rohkeana, ymmärtävänä ja aktiivisena. Tehdään näin porukalla ja odotellaan kevätaurinkoa!

    Liked by 1 henkilö

  3. Timo älä luovuta vaikka välillä onkin tylsää ja vähän vaikeampaa. Kuitenkin mailma on parempi paikka kun sinä olet täällä!
    Vaikka meillä on välillä mukamas niin kiire että emme kerkiä/jaksa pitää tarpeeksi yhteyttä, olet silti mielessämmä : )
    Ja ehdottomasti pitäisi keksiä joku juttu/harrastus missä voisimme nähdä säännölisemmin !

    Liked by 1 henkilö

  4. Moi! Eksyin palstallesi, sen verran mielenkiintoinen. Toivottavasti tällä hetkellä menee paremmin.

    Teksteistäsi tuli esille ne luettuani paljon erilaisia tuntemuksia ja fiiliksiä, vaikutat tosi skarpilta ihmiseltä kaikin puolin!

    En tiedä kuinka suoraan tässä uskaltaa kirjoittaa, koska lukiessani heräsi paljon erilaisia ajatuksia liittyen elämääsi.

    Mikä on motivaatiosi tällä hetkellä liittyen elämääsi ja mielentila? Koetko voimakasta yksinäisyyttä liittyen rajoitteen tuomiin esteisiin? Jos koet, niin onko jotain mikä ei klikkaa? Mikä on se asia mikä ei klikkaa?

    Jos tietyt ajatuskuviot toistuvat ( tietyt tunteet jne.) tai jos ihminen kiinnittää ihmissuhteissansa aina samoihin asioihin huomiota, niin yleensä asiat tuntuvat silloin samalta. Ihmisen kuuluu kokea erilaisia tunteita, mutta ihmisen kuuluu myös kokea erilaisia asioita. Virikkeitä täytyy olla, että elämä on nautinnollista.

    Hyvä aihepiiri vaikkapa yksinäisyys, joka on täysin inhimillinen tunne meille kaikille, miten minä kohtaan tämän asian ja kuinka paljon juuri minä annan voimaa tälle ajatukselle?

    Myös erilaisten esteiden ylittäminen ja rohkeus ja uskallus kokeilla uutta, olla välittämättä muiden ajatuksista, saattaakin herättää ihmisen sisällä motivaation, sisäisen tunteen jostakin tavoitteesta mihin etenet elämässä, ja tietysti vaihtelu virkistää elämässä aina! Uuden tekeminen ja ettei anna esteiden tai haaveiden sammuttaa elämänpaloa, tai ainakaan sitä tunnetta että kyllä minä pystyn!

    Itseäni kiinnostaa paljon ihmismieli ja yleisesti miten ihminen saadaan ylittämään itseä ja motivoitumaan.

    Ajatuksilla voidaan paljon vaikuttaa siihen miten kukin meistä kokee ympärillä olevaa maailmaa ja vuorovaikutteisesti voidaan toimia monella eri tavalla ihmisten parissa.

    Tarkoitan lähinnä sitä edellämainitulla, että esim. elämä mitä elämme rajoitteista huolimatta, ihminen kykenee muuttamaan omia näkökatselmuksiansa jolloin kokee hyvinvointia erillä tavalla. Ihmismieli on vahva!

    Sinulla oli teksteistäsi paljon hyviä asioita ja pohdintoja, mutta tuntui ulkopuolisena näin lukiessa, että jossain määrin olisit alistunut tilanteelle vaikka ihmissuhteissa ja ikäönkuin seuraisisit ulkopuolelta muiden elämän pyörää. Toki, sain vain kuvan tekstien perusteella, eikä se tietenkään anna realistista kuvaa tästä hetkestä.

    Haluan toivottaa sinulle paljon vahvuutta elämään, uskalla kokea, uskalla näkeä elämää eri kulmista! Hae eri ratkaisu keinoja asioihin, älä juutu asioiden keskelle vaikka epätoivoon, koska se epätoivo tai alistuminen sammuttaa monesti ne hyvät ideat tai kokemuksen tunteen omasta pystyvyydestä!

    Toivottavasti olet seurannut youtubesta erilaisia videoita liittyen amputaatioihin, uskon että olet! Siellä on paljon motivoivaa puhetta samassa tilanteessa olevien ihmisten elämästä!

    Se jäi myöskin vielä kiinnostamaan, että onko sinulla avustajaa vielä? Entäs tuntimäärä? Jostain luin, että neljä tuntia per viikko olisi sinulle määrätty, erittäin vähäinen määrä, mutta mikä on tämän hetkinen tilanne?

    Erittäin hyvää kevään tuloa sinulle! Ehkä vastaat minulle, tulen myöhemmin katsomaan. 🙂

    Liked by 1 henkilö

    1. Piti oikein lukea, että mitä mä olen viimeksi kirjoittanut, ja kyllä, fiilis on onneksi parempi kuin tuolloin 😊

      Motivaatio ja mielentila on ihan kohtalaisen hyvä tällä hetkellä. Vaikka kyllä tämä yksinäisyys on peräkärrystä. Ja niin, tämän hetkisessä elämänmenossa ei vaan kohtaa ihmisiä oikein minkään asian ympärillä.

      Ihmismieli on kyllä kiinnostava ja koenkin itsensä tuntemisen yhdeksi tärkeimmistä tavoitteista elämässä. Ja jos en osaisi ohjata omia ajatuksiani toivomaani suuntaan niin en varmaan olisi enää tässä.

      Tuo alistuminen ei kyllä äkkiseltään mielestäni kuvaa minua, mutta en mä ala ruikuttamaan peräänkään, jos ihmiset ei ole kiinnostuneita mun olemassa olosta tai hyvinvoinnista.

      Ja en juurikaan ole seurannut videoita amputaatioista enkä amputoiduista, tässä yhdessä elämässä on jo tarpeeksi.

      Mulla ei ole avustajaa vieläkään, mutta isäni auttaa niissä asioissa missä tarvin apua.

      Kiitos ajatuksistasi!

      Hyvää kevään odotusta myös sinulle 😊

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s