Keskiviikko 12.10.2016

Terve!

Minä täällä taas. Jotenkin tuntuu, että mulla on tosi vähän sanottavaa mielessä, mutta sanotaan nyt jotakin. Jossain kohtaa tein päätöksen, että kirjotan tätä blogia, kerran viikossa, vuoden verran, ja tiedättekö mitä? No just sitä. Nimittäin se vuosi alkaa olemaan kahta viikkoa vaille täynnä ja ihan täysin en ole tavoitteessani pysynyt, mutta ei se kyllä kauaskaan heitä. Välillä olen kirjoittanut kertoakseni kiinnostuneille miten tämä minun uusi elämäni etenee, ja välillä, että saisin purettua omia ajatuksiani päästäni vähemmäksi. Kiitos siitä, että olette olleet mukana tällä matkalla. Joka tapauksessa tuntuu siltä, että kirjoittaminen vähenee, kun saan tämän vuoden täyteen. Ajattelin kirjoittavani silloin, kun siltä tuntuu ja seurata sitä myötä vieläkö joku tätä lukee ja sitä miten tulee kirjoitettua. Instagramia tulen yhä edelleen päivittämään kävelyn ja muun elämän osalta. 

Nyt tuntuu flunssat helpottaneen, olen saanut taas pari päivää harjoitella kävelyä ja fyysinen ja henkinen vointi tuntuu kohtalaisen hyvältä. Tänään otinkin jopa ensimmäisiä askelia ilman tukea uusilla jaloilla, mutta en saanut polvia toimimaan siinä samassa, vaan meni puujaloilla, mutta uutta ja edistystä joka tapauksessa! Tänään myös varmasti tein uuden ennätyksen siinä kuinka kauan pystyin seisomaan ilman tukea! Eli harjoitusta, harjoitusta, harjoitusta ja vielä kerran harjoitusta. Arvatkaas millä oppii paremmaksi? Aivan oikein! Harjoittelemalla, eli kun kyllästyttää ja käy kipeää, harjoitellaan vielä vähän lisää. Marraskuun alussa menen taas Tampereelle ja siellä tehdään taas yhdet holkit ja säädellään vanhoista jaloista mahdollisimman lyhyet harjoittelujalat kotiin, ja sitten vaan kaatuilemaan, eli tyyny sitoa takapuoleen ja kypärä päähän ja menoksi! Joka tapauksessa tämä ilman tukea harjoitteleminen tuntuu tässä kohtaa oikealta ratkaisulta ja pitkästä aikaa tuntuu, että on selkeästi joku suunta jossa voi nähdä kehitystä lyhyessäkin ajassa ja se samalla vie kohti sitä lopullista päämäärää, kävellä ilman tukea. Koska senhän minä vielä saavutan ja sillä selvä.

Muistakaahan, että pimeä syksy on hyvää aikaa polttaa tuikkuja ja kynttilöitä ja käpertyä kaverin kanssa sohvalle, viltin alle!

Mainokset

6 kommenttia artikkeliin ”Keskiviikko 12.10.2016

  1. Tää on ainut blogi minkä päivitykset tulee minulla suoraan sähköpostiin. En tiedä miksi… Onko se uteliaisuutta vai jotain muuta? En osaa sanoa edes itse. No ainakin minusta on mukava lukea onnistumisia ja asioiden etenemistä. Mutta eihän sille mitään voi ettei elämä ole pelkkää täysosumaa hienoine suorituksineen. No siksi on se todellisuus, mitä olet tuonut hyvin esiin kirjoituksissa. Onko se viikon päivitystavoite juuri se, miksi tarinat on tuntuu todelliselle, kun ei ole kaunisteltavaa niin saa kertoa siitäkin ettei aina mene niinkuin piti tai oli suunniteltu.

    Anna vuosipäivän olla, sehän on vain numero 😉 Toki tapahtumalla on suuri merkitys mutta sillä ajalla ei enää olekaan niin merkittävää roolia. Tsemppiä harjoitteluun jossa taas ajalla on merkitys, mitä enemmän jaksat niin sen paremmin sen täytyy onnistua 😉

    Liked by 1 henkilö

    1. Olen mä tosiaan pyrkinyt kirjoittamaan myös tarinan huonot puolet. Ihan jo siksi että jos tätä sattuu lukemaan joku jolla elämä vastustaa, niin se näkee, että niin se tekee muillakin ja silti voi jatkaa eteen päin. Sehän olisi muutenkin silkkaa valehtelua jos koittaisi väittää, että tällainen elämänmuutos voi olla vain hauskaa ja mukavaa.

      Fysioterapeutti just kysykin multa että joko mä olen miettinyt, että missä haluan olla 24. päivä. Totesin että miksi mä jättäsin sillon reenit väliin, sehän on vaan hyvä päivä tehdä uusia ennätyksiä 😊

      Kiitos kannustuksesta ja tarinan seuraamisesta Marko, kyllä tämä vielä jossain muodossa jatkuu 😊

      Tykkää

  2. Hei!

    Halusin vain kertoa, että kyllä täällä vielä lukijoita löytyy, niitäkin jotka eivät ole jostain syystä ikinä uskaltautuneet kommentoimaan. Nyt tuntui, että on pakko kertoa, miten paljon sun tarina on koskettanut ja miten uskomattoman rohkea olet, kun olet sen uskaltanut jakaa näinkin avoimesti! Olen ihan varma, että näistä kirjoituksista moni on saanut voimia, koska on helpottavaa tietää, että on muitakin, joilla menee välillä huonosti. Eikä vain vähän huonosti, vaan ihan tosi surkeasti ja silti sieltä voi nousta. Tunnistan itsessänikin paljon sitä päivästä toiseen selviämistä ja reipasta yrittämistä olla yhtä pärjäävä ja hyvinvoiva kuin muut, vaikka aina ei yhtään tuntuisi siltä. Sun tekstit ovat antaneet minulle rohkeutta näyttää enemmän sitä, miltä tuntuu ja toivottavasti joillekin myös rohkeutta hakea apua ongelmiinsa. Hienoa vastavuoroisuutta, sinä olet varmasti saanut paljon voimia ihmisten kannustuksesta täällä, mutta älä unohda, että se toimii toisinpäinkin, sinäkin olet varmasti auttanut monia!

    Toivottavasti jaksat jatkossakin kertoa kuulumisistasi silloin tällöin, uskon että lukijat eivät mihinkään häviä. Lämmin halaus sinulle ja tiedätkö mitä, mä luulen että sä tuut oppiin sen kävelyn ja pärjäämään muutenkin tosi hyvin!

    Liked by 1 henkilö

    1. No moikka Halka 😊 Ja kiitos että uskaltauduit kommentoimaan! Ja aivan mahtava kuulla, että olet löytänyt jotain uutta itsestäsi näitä lukemalla, se lämmittää sydäntä ja saa hymyilemään 😊 Ja kiitos halauksesta ja uskosta, ne tulee välillä tarpeeseen! Ja tiedätkö, niin mäkin uskon, kyllä mä aina jonkun keinon keksin 😊

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s