23.7.2018

Moikka!

Eipä niin paljon huonoa ettei välillä olisi jotain hyvääkin! Olen nyt uskaltanut lähteä useampia kertoja itsekseni pyörätuolilla liikkeelle ja hiljotellen olen etäisyyttäkin kasvattanut. Jopa siihen pisteeseen, että viime viikolla rullailin yksikseni 8,5 kilometriä kerralla! Enpä olisi ihan heti itsestäni uskonut! Sen verran kova on ollut erilaisten kauhuskenarioiden pelko ja avuttomuuden tunne, etten oikeastaan olisi uskonut, että koskaan uskallan lähteä noin pitkästi kulkemaan yksin. Tämäkin itseni ja pelkojeni ylittäminen on oikeastaan tuon valokuvaus-harrastuksen ansiota, kun olen halunnut ottaa enemmän ja enemmän kuvia uusista kohteista. Viime viikolla kelailin kolmena päivänä yhteensä yli 15 kilometriä ja suuri ja positiivinen yllätys oli ettei kädet edes kipeytyneet tuosta yllättävästä rupeamasta. Samalla myös huomasin kehon ja mielen nauttivan yksin ulkoilusta samalla tavalla, kuin ennenkin, nimittäin illalla oli paljon rauhallisempi mieli ja helpompi alkaa nukkumaan, kun oli päässyt tuulettamaan päätään. Tämmöinen lyhyt päivitys tällä kertaa.

Nauttikaa kesästä, kun sitä on vielä jäljellä!

Mainokset

2 kommenttia artikkeliin ”23.7.2018

  1. Lyhyt mutta tärkeä kirjoitus 😉
    Pitäis nyt ottaa uusiksi mahdollisimman pian se kuvailukierros. Laitappa viestiä niin yritetään löytää yhteinen aika

    Liked by 1 henkilö

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s