14.3.2017

Ohhoh, niin se aika vaan juoksee ja on lähes kolme kuukautta siitä, kun viimeksi kirjoitin. On ollut oikeasti henkisesti tosi raskasta enkä vieläkään osaa osoittaa siihen mitään yksittäistä syytä. Motivaatio on ollut kateissa, unilääkkeet piti lopettaa, kun ne pani pään ja mahan sekaisin ja yhtäkkiä kävelyharjoitteluun nousi, kuin seinä vastaan jota en ole osannut ylittää.

 Elämää on pitänyt muutenkin järjestellä uusiksi, ja valitettavasti täytyi tehdä raskas päätös siitä, että minun on parempi tässä kohtaa asua yksin, koska tuntuu, että pää on vaan niin täynnä kaikkea, ettei voi antaa kaikkeaan sekä kuntoutumiselle, että parisuhteelle ja kuntoutuminen on nyt pakko laittaa etusijalle.

Hitaasti valoa taas kajastaa tunnelin päässä, ja nojapuut sain kotiin viime viikolla. Tuntuu selkeästi helpommalta motivaitua harjoitteluun, kun ei tarvi joka päivä olla skarppina tietyllä kellonlyömällä, vaan voin harjoitella silloin, kun se minulle parhaiten sopii. Nukkuminenkin on löytänyt jonkinlaisen tolan ja nukahdan lähes standardina klo 00.15. Lukuunottamatta viime yötä, kun menin vähän myöhemmin nukkumaan ja juuri, kun pääsin sänkyyn, niin alkoi jalkoja särkemään niin paljon ettei minusta ollut tekemään mitään, eikä edes kipulääkkeet auttanut. Eli täytyy todella aloittaa taas rauhallisesti jos meinaa vielä nukkua öisin. Kuten sanoin, nukahtaminen on mukavasti standardisoitunut, mutta herääminen tapahtuu sitten 5-6.00 välillä, joten siellä päässä olisi vielä petrattavaa.
Nyt, kun näinkin pitkä väli pääsi vilahtamaan tähän blogin kirjoitteluun, niin en tiedä käykö tätä enään kukaan lukemassa. Noh, jos käy, niin ajattelin etten osaa edelleenkään luvata tästä blogista mitään, mutta ainakin nyt tuntuu siltä, että paremmin osaan jonkun lyhyen tekstinpätkän kirjoittaa kuvatekstiksi Instagramiin, eli jos haluaa vähän tiheämpään päivitystä siitä missä mennään, niin se voisi olla se kanava jota jaksan parhaiten ylläpitää.
Muistin virkistämiseksi profiilin osoite on tässä: https://www.instagram.com/lookmanolegs/?hl=fi
Varmaan siellä myös mainitsen, jos olen onnistunut myös tälle puolelle tekemään päivitystä. Hyvää kevään odotusta, nauttikaa mahtavasta auringon voimasta!

Mainokset

20 kommenttia artikkeliin ”14.3.2017

  1. Kylläpäs lukee. Luettiin jo eilen uusi päivitys mutta jäi suu auki eikä osannut kommentoida. Ei oikein osaa vieläkään. Mutta nyt pitäisi tulla kataomaan miltä sun jalat näyttää oikeassa käytössä. Tsemppiä jaloitteluun, kevät tulee kovaa vauhtia 🙂 Se on aina uusi aikakausi talviunen jälkeen.

    Liked by 1 henkilö

  2. Mä jo välillä ajattelin että olenko tehnyt jotain että sun blogi ei enään näy.
    Mukava kuulla täältä 600km päästä miten menee. Toki se ei ole mukavaa että kaikki ei mene hyvin. Mutta harvoinhan se menee, ainakaan kokoaikaa.
    Sun RoboCop jalat kyllä näyttää melko hienoilta, ja nyt kun sait ne nojapuut niin pääset harjottelemaan, mikä on tosi hieno homma : )
    Tzemppiä sinne, ja katsotaan milloin pääsen moikkaamaan.

    Liked by 1 henkilö

    1. Kyllä se on ollut vain minun saamattomuutta ettei blogia ole tullut kirjoiteltua. Tulehan käymään kun oot täällä päin. Kiitos ja samoin sinne!

      Tykkää

  3. Huomenta vaan sullekin! Kyllä täällä ollaan ja odotettu kuinka herralla sujuu kaiken keskellä. On täällä muitakin joilla noita uni ongelmia on ollut, mutta tein saman päätöksen. Minä ja minun hyvinvointi joka heijastuu myös 10 v. tyttäreeni on tärkeämpää kuin raskas parisuhde. Mutta nyt kaikki on loistavasti, aurinko lämmittää ja kesää kohti. Tsemiä ja päivä kerrallaan. Kyllä elämä on elämisen arvoista!!!

    Liked by 1 henkilö

  4. On sulla vielä lukijoita, täälläkin yksi. Mielellään lukisin vielä blogiasikin, jos sulla vaan on voimia ja kiinnostusta sitä kirjoitella. Ja yritän jotain kommentoidakin, vaikka se ei ehkä ole niin helppoa…kun miettii, että mitä sitä osaisi sanoa, mutta ehkä aina ei ole pakko niin fiksuja sanoakaan 🙂 Itsekin olen alkuvuoden ollut aika syvissä vesissä ja myös huonoilla unilla, en oikein tiedä minkä takia. Tuntuu, että jotain pitäisi tehdä, mutta vielä en ole keksinyt mitä se olisi. Toivotaan valoisampaa kevättä ja parempaa mieltä meille molemmille. Muista, että et tosiaan ole ainoa, joka valvoo aamuyöllä. Silloin on ainakin mulla usein ne hankalimmat hetket, kun kaikki on vielä niin paljon synkempää kuin päivällä. Sitten vaan kirja käteen ja ajatukset tauolle 🙂 Halauksia ja voimia sulle!

    Liked by 1 henkilö

    1. Katsotaan miten käy! Voihan se olla, että kun saan tästä suurimmat asiat selätettyä niin palaan kirjoittelemaan, se selvinnee myöhemmin 😊 Ei tarvi aina olla fiksuja, ja sen verran vähän informaatiota tuo sun nimimerkki antaa, että liekkö kukaan siitä sua voi tunnistaa 😊 Mä oon tosiaan nukahtanut pari viikkoa melko tarkasti 00.15, eli 4minuuttia sitten 😂 mutta herään usein jo lähes viideltä ja sen jälkeen ei tuu nukkumisesta yhtään mitään. Eli turhaan kukun hereillä aamulla 4-5 tuntia tekemättä mitään järkevää, koska aivot sanoo, että on liian aikaista. Sitten kun usein fysioterapia on kymmeneltä, niin sittenhän se vasta uni maistuiskin, juuri kun pitäisi lähteä! Toivotaan tosiaan vähän helpompaa kevättä ja onneksi tuo aurinko antaa niin paljon energiaa 😊 Kiitos kun kommentoit ja halaukset ja voimia sinnekin 😊

      Tykkää

      1. En ehkä niinkään tuota tunnistamista ajatellut, vaan sitä, että haluaisi sanoa jotain kannustavaa ja sellaista, että sulle tulis parempi mieli, mutta ilman että se kuulostas vaan tyhjänpäiväiseltä ”kyllä se siitä paremmaksi muuttuu”- tyyppiseltä jutulta. Mutta sun voinnit ei varmasti ole kiinni mun kommenttien tasokkuudesta, eli tätä lienee turha miettiä 🙂

        Unettomuudesta vielä, että itsekin kun heräilen ihan hölmöihin aikoihin enkä enää nukahda, niin tätä on kuitenkin helpompi jaksaa kuin sitä, jos ei illalla saisi unta. Siitäkin on kokemusta, että nukahdan vasta aamuviiden aikoihin, ja sitä jatkui kuukausia. Ei ollut kivaa! Nyt on kuitenkin nukkunut jo ainakin jotain eli ei tarvi panikoida seuraavan päivän jaksamisen suhteen niin kovasti. Mä luen öisin, se on mulle paras tapa rentoutua ja saatan joskus onnistua nukahtamaan uudestaan.

        Mutta nyt nukkumaan, alkaa olla sunkin uniaika! Hyvää yötä 🙂

        Liked by 1 henkilö

      2. Noo, se on ylipäätään kiva, kun joku välillä muistaa mun olemassaolon 😊 Ainakin välillä tuntuu siltä, että maailma on jossain tuolla ulkona ja kaikki muut pääsee osaksi sitä, paitsi minä. Varsinkin kun alkaa olemaan aurinkoista. Aika paljon oisin valmis maksamaan että voisin käydä tuossa ihanassa auringonpaisteessa edes yhden lenkin omilla jaloillani. Noh, ehkä joku päivä vielä. Mulla oli just tuota silloin, kun olin vielä töissä. Unta ei näy missään ja kattoa, kun kello alkaa oleen jo viis ja kahdeksalta jo herätys, ei hyvä. Se on varmaan suurin syy miksi en silti ehkä haluais vaihtaa takas entiseen elämääni. Mä en jotenkin jaksa lukea, tuntuu ettei aivot jaksa ottaa vastaan. Jep, sängyssä pitäisi olla, mutta istun pyörätuolissa, toinen tuppi jalassa matkalla vielä suihkuun. Noh, huomenna ei ole muita sitoumuksia muuta, kuin koittaa viritellä noista vanhoista jaloista sellaset vähän lyhemmät ”puujalat” katotaan jos niillä pääsis ympäri asuntoa jo nopeemmin 😊 Hyvää yötä!

        Tykkää

  5. Et oo ehkä vaan vielä törmännyt oikeisiin kirjoihin 🙂 yritin kaupata sulle jotain kirjavinkkejä jo sun edellisen kirjoituksen kommenteissa, en tiedä menikö se sulta ohi. Mutta jos joskus niitä haluat, niin kysele vaikka sähköpostilla, se kai näkyy sulle.

    Hyvä, että sunkaan ei tarvi enää nykyään aamuun asti valvoa, sitä en toivois kenellekään. Joskus kun satunnaisesti niin käy, niin heti säikähdän, että jääkö tää taas päälle, mutta onneksi ei ole vähään aikaan jäänyt. Unilääkkeitä on aina muutama varalle, vaikka ne on vähän hankalia, tekee välillä vaan entistä huonomman olon.

    Kyllä sä varmasti pääset joskus ulos vielä ihan kävellen ja onneksi tiet on pian paremmassa kunnossa pyörätuolilla kulkemiseen. Voisin kuvitella, että viime päivinä ei ole ollut siihen kovin hyvät kelit, hyvä kun autolla on päässyt pienempien teiden upottavassa loskassa 🙂

    Hyvää yötä taas ja toivon sulle hyvää mieltä myös, huomiselle ja siitä eteenpäin 🙂

    Liked by 1 henkilö

    1. Voi olla sitä ja sitten on vaan oikeasti ollut mieli niin täynnä kaikkea. Nytkin tuo kävelyharjoittelu pitää miettiä kokonaan uusiksi ja sitten tää yli 900€ vuokra on kans sellainen, että pitää miettiä mitä seuraavaksi. En kyllä muista sun suosituksia, pitääpä selailla taaksepäin, eiköhän ne sieltä löydy 😊 Se on kyllä oikeasti kamalaa pyöriä koko yö ja toivoa nukahtavansa ja nähdä, kun aika vaan loppuu ja on pakko lähtee töihin. Kertaakaan en unenpuutteen takia ole ollut töistä pois vaikka siitä enemmän tai vähemmän kerkesin töissä ollessa yli 8 vuotta kärsiä. Unilääkkeet tosiaan pisti mulla pari kertaa pään niin sekasin ja teki mahan oudoksi etten koske enää pitkällä tikullakaan.

      Toivotaan, että pääsen, ja parhaani koitan tehdä, että se toteutuisi 😊

      Kiitos! Ja samoin sinulle! Huomenna on taas uusi treenipäivä 😊 Öiitä!

      Tykkää

  6. Hei.
    Kyllä tätä blogia edelleen luetaan. On todella mukavaa että jaksoit ensimmäisen vuoden ajan kirjoittaa enemmän, ja ymmärrän hyvin miksi sen jälkeen tuntuu ettei jaksa kirjoittaa enää yhtään. Kuitenkin kiva että kirjoitat. Olen seurannut blogiasi alusta asti ja käyn sitä aina välillä lukemassa, usein luen vanhojakin postauksia. Todella paljon on ollut kirjoituksia joihin haluaisin kommentoida jotain, mutta en osaa. En saa kirjoitettua. Asiaa kyllä olisi.

    Täällä siis yksi jolla myös unettomuuden, loppuunpalamisen, väsymyksen ja motivaation puutteen kanssa todella pahoja ongelmia. Olen ollut sairauslomalla jo yli vuoden tuon unettomuuden ja sen aiheuttaman loppuunpalamisen vuoksi, mutta apua unettomuuteen ei silti tunnu mistään löytyvän vaikka ramppaan lääkärillä, hoitajalla, psykologilla ja avaudun ystäville ja yritän nauttia elämästä. Mielialalääkkeet eivät sovi, unilääkkeet eivät sovi. Ja tuntuu että ei elämäänsä voi loppuun asti lomallakaan olla, kun en kuitenkaan päälle päin näytä mitenkään sairaalta. Yritäpä siinä sitten selittää ihmisille että välillä on huonoja päiviä ja välillä hyviä. Jos jaksan vääntyä kaupungille, niin silloin on hyvä päivä. Voi olla että se on ainoa päivä sillä viikolla kun jaksan liikkua asunnostani mihinkään, kun unettomuuden vuoksi olo on niin väsynyt. Ja kuitenkin joka päivä pitäisi tehdä edes jotain, jaksaa tehdä edes jotain. Nähdä kavereita, käydä ulkona jne etten vain mätänisi kotona, silloin tämän olotilan parantaminen on vieläkin hankalampaa.

    No, yritän silti uskoa siihen että pikkuhiljaa hyvä tulee ja joka päivä ei tarvitse jaksaa.

    Olen myös instagramista seurannut elämääsi ja se kirjoitus jossa kerroit että tarvitset lomaa itsestäsi oli sellainen että teki mieli kommentoida ”Ihme että jaksoit noinkin kauan”. Monilla kun se seinä tulee vastaan jo huomattavasti aiemmin. Kaikkea hyvää sinulle kuitenkin ja toivottavasti saat elämäsi, asiasi ja pääsi järjestymään. Sitä samaa toivon myös itselleni.

    Ja sitten se syy siihen miksi alunperin kiinnostuin blogistasi.
    En siis todellakaan ole mikään utelias joka haluaisi lukea tätä vain sosiaalipornon vuoksi, vaan minulla oikeasti kiinnostaa kuinka amputaation jälkeen elämä alkaa sujua ja mitä komplikaatioita tulee ja miten niistä selviydytään. Eräällä perhetutulla nimittäin on molemmat jalat amputoitu, ja jotain olen hänen elämästään kuullut. Hänellä molemmat jalat kuitenkin amputoitu polvien alapuolelta, eli sinänsä hänen elämänsä on helpompaa kun on ne omat polvet joilla proteeseja liikuttaa. Hänellä alaraaja-amputaation syynä diabetes, kun jalat alkoivat mennä huonoksi eikä ollut enää vaihtoehtoa.
    Myös mummoltani jouduttiin toinen jalka amputoimaan nilkan yläpuolelta, mutta itse olin silloin vielä niin pieni etten asiaa paljon tajunnut. Ja tuon amputaation aikoihin mummoni oli jo vanha, sai aivohalvauksen aika lailla heti amputaation jälkeen ja oli sitten pyörätuolissa tajuamatta mitään ja loppuelämänsä sänkypotilaana. Hän ei siis kuntouttanut itseään amputaation jälkeen eikä enää tajunnutkaan elämästä mitään.
    Ja kolmas, se minulle henkilökohtaisesti pahin tapaus vaikka vasta edessäpäin…
    Oma äitini.
    Hänellä myös diabetes, ja jalat olleet huonona jo vaikka miten kauan. Kela lopetti jo vuosikymmen sitten korvaamasta hermoratahoitoja, jotka olivat ainoa keino pitää äitini vointi jotenkin hyvänä, eikä hänen asuinpaikastaan löydy osaavaa hermoratahierojaa vaan sitä varten hän joutui aina matkustamaan kaupunkiin. Jalat ovat todella huonossa kunnossa ja amputaatio on jo lähellä. Toinen jalka on huonompi, ja siinä on myös polvi niin huonossa kunnossa että se joudutaan taatusti poistamaan myös eli reisiamutaatioksi menee. Voi olla että toinen jalka saa olla vähän pidempään, ja se ehkä voidaan amputoida polven alapuolelta.

    Tämä blogisi on siis samalla ollut minulle paikka josta saada tietoa alaraaja-amputoidun ihmisen elämästä, ja samalla voimia omaan paskaan tilanteeseen kun tuntuu välillä että kaikki kaatuu niskaan. Olen siis kirjoitustesi avulla saanut henkisesti valmistautua siihen tilanteeseen joka äidilläni on edessä. Kiitos että olet jaksanut kirjoittaa.

    Kiitos siis siitä että olet jaksanut pitää blogia ja päivittää elämääsi instagramiin. Ja hienoa että välillä jaksat pitää lipun korkealla, mutta myös myöntää että et aina jaksa, ja välillä on sellainen olo että haluaa vain lakata olemasta. Niin se on monilla muillakin, ja se olo on ihan hyväksyttävä eikä sitä tarvitse hävetä.

    Toivottavasti törmäisimme joskus. En kyllä tiedä uskallanko tulla juttelemaan jos sinut joskus jossain näkisin ja tunnistaisin. Mutta lupaan että jos joskus törmäämme, niin ainakin hymyilen sinulle 🙂

    Tämä tarinonti lähti nyt näköjään vähän lapasesta, mutta se tuskin haittaa.

    Liked by 1 henkilö

    1. Moikka! Hyvinhän tuota osasi asiaa tulla, kun oot vähän aikaa säästelly 😂 Mulla tuli niin pahasti itsellä vastikään seinä vastaan, että oli pakko nostaa tuota mielialalääkkeen annostusta, nyt jo sitten vähän parempi vaikka ei vielä ihan priimaksi voi sanoa. Tätä se tais osittain enteilläkin jo sillon ennen joulua, kun tuntui ettei jaksa enää kirjoittaa blogia ollenkaan. En tiedä olenko tuonne blogiin kirjoittanut, mutta mäkään en uskalla enää syödä unilääkkeitä. Tuli kahtena kertana niin outo ja huono olo etten suostu enää syömään. Varmasti vaikea osata tunnistaa tuollainen väsymyksentila. Mä en osannu ajatella, että sen takia edes vois olla töistä pois, kun on oppinu psyykkaan itsensä niin ettei sitä musta näe mitenkään päälle päin.

      Täällä mä nyt sitten lomailen! Helsingissä makaan hotellissa ja naputtelen puhelimella. Luin kyllä sun kommentin jo tossa matkalla, mutta tässä olikin niin pitkästi asiaa, että pitikin säästää vastaaminen hetkeen, jossa voi keskittyä paremmin. Mmm. En mä oikein ole edes tajunnut sitä, kuin nyt ihan vasta, että niin, täähän on just niin, kuin olisi työpaikalla ympäri vuorokauden. Kiitos, sitä samaa toivon myös sinulle!

      Ikävä kuulla, että lähipiirissäsi on noinkin paljon jouduttu/joudutaan amputaatioita tekemään, mutta toki se on parempi niin, jos sillä saadaan elämä säilymään. Onpa kiva kuulla, että minun horinoista on voinut olla sinulle jotakin hyötyä tuohon tilanteeseen valmistautuessa! Ja niin, kyllä mä yritän parhaani mukaan olla positiivinen, mutta ehkä suurin uutuus on tää, että hiljoitellem paremmin ja paremmin tunnistan myös milloin olen väsynyt.

      Uskaltaa mulle tulla juttelemaan! Minussa ei ole mitään pelottavaa, enkä minä pahaksi pistä, päinvastoin! Pitääkö mun nyt alkaa tarkkailemaan kaikkia hymyilijöitä 🤔 Mulla on kyllä itselläni naama usein niin virneessä, ettei moni osaa olla hymyilemättä takaisin, eli olisi työläs projekti! Ei haittaa vaikka lähti lapasesta, pikemminkin päinvastoin! Kiva kuulla jos musta on iloa ja hyötyä edes jossain määrin ollut jollekin, nykyään sitä pääsee valitettavan harvoin tapahtumaan. Kiitos kun kirjoitit 😊

      Liked by 1 henkilö

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s