Perjantai 23.12.2016

Moikka!

En ole ihan varma miksi en ole kirjoittanut pitkään aikaan, en tänne, enkä myöskään itselleni. On tuntunut ettei huvita tai ettei ole mitään kerrottavaa, mutta todellisuus voi olla se, että tuntuu, että minun voimat ja into alkaa ehtymään. Päivät ei sisällä muuta, kuin tunnin fysioterapiaa ja muuten kotona makoilua ja silloin tällöin jonkun kaverin näkemistä ja kävelyharjoittelukin tuntuu erinäisistä syistä vastustavan joten ilon aiheet ovat valitettavan vähänä. Jo useamman viikon on tuntunut, että olen jotenkin alakuloinen ja voimaton. Tätä tunnetta on ollut omiaan lisäämään se, että meni useampi viikko etten saanut nukuttua, kuin neljä tuntia yössä, heräten joka hiivatin yö kahdelta ja neljältä. En voi uskoa sitä kuinka kellontarkasti voi ihminen herätä joka yö samaan aikaan! Vanha unilääke piti lopettaa, kun tuntui, että se jäi jotenkin ”päälle” ja seuraava päivä meni täysin haaskiin. Nyt on onneksi uusi unilääke ja ainakaan alkuun se on toiminut kuten toivoinkin. Ainut ongelma näiden unilääkkeiden kanssa on, että niihinkin voi jäädä koukkuun joten yritän käyttää niitä mahdollisimman vähän.

 Ennen, kuin joku sanoo, että voihan pyörätuolissa tehdä vaikka ja mitä, niin tiedän, niin voi. Mutta se kaikki on uutta ja erilaista ja en tiedä niistä mitään, niin en jotenkin uskalla ottaa ja tarttua. Pelottaa etten osaa, jonkin verran pelottaa miten ihmiset reagoi nähdessään minut ja pelottaa järjestää kuljetus. Saan järjestettyä kyllä kuljetuksen kaupungin puolesta bussilipun hinnalla, mutta se kynnys tähän kaikkeen! Se on valtava! Tuntuu että jonkun pitäisi lähteä kaveriksi, että uskallan ja toisaalta en halua vaivata muita kuskaamaan minua ja auttamaan minua, noidankehä on valmis. En tiedä… Olen koko ajan vaan todella väsynyt ja surullinen enkä tiedä mitä tehdä. Elämäni tarvisi varmaan suurempaa ravistelua, mutta mitä? Ja kaikki päätyy siihen, että en halua vaivata muita. En halua olla taakka lähimmäisilleni ja tuntuu ettei musta ole mitään hyötyä tai iloa kellekään. Katsotaan mihin tie vie.

Mä olen tässä pidemmän aikaa koittanut järjestellä niitä nojapuita itselleni kotiin, että saisin arvokasta harjoitteluaikaa lisää. Byrokratian rattaat on vaan valitettavan hitaat ja odotus jatkuu. Tuntuu, että tarvisin jonku huikean loikan harjoittelussa, että kokisin saaneeni jotain aikaan tai, että saisin harjoittelusta iloa. Mutta valitettavasti onkin käynyt päin vastoin. Vuosikausia kropassa olevat lihasjumit ovat viivästyttäneet etenemistä ja sitä mukaan, kun niitä saadaan auki, asento muuttuu ja sitten jalkoja pitäisi säätää uudelleen. Ja missäs niitä säädetään? Tampereella tietysti! Ajan sopiminen ja sinne vuorokaudeksi lähteminen on raskasta. Jotkut teistä ajattelee varmaan, että kyllä noin tärkeän asian takia pitää jaksaa lähteä! No niin pitäisi, mutta tuntuu etten välttämättä edes jaksa. Olen valitettavan väsynyt ja surullinen ja taistelutahtoni alkaa rakoilemaan. Ehkä joulu tuo tarvittavaa piristystä. 

Pahoittelen tätä aika alakuloista kirjoitusta, mutta en halua antaa liian ruusuista kuvaa tuplareisiamputoidun kuntoumisesta, jos tuntuu ettei maistu, niin pitää jättää lukematta.

Joka tapauksessa, kiitos teille, että olette jaksaneet seurata ja kanssa elää tämän vuoden mukanani. Hyvää Joulua ja onnellista uutta vuotta! Toivottavasti tapaamme vielä!

Ja näin jälkipäivityksenä todettakoon, että juttelin erään lääkärin kanssa ja todettiin, että olen ilmeisesti masentunut ja kroppa ja aivot käy ylikierroksilla. Ei ole siis kumma, että tuntuu etten jaksa puhua ja on jatkuvasti etova olova ja hirvittävän paha mieli. Onneksi sentään löytyy joku syy niin osaa itsekin ymmärtää paremmin itseään ja antaa itsensä levätä. Alunperin piti olla ensiviikollakin kävelyharjoituksia, mutta näillä näkymin perun ne ja katsotaan, pitääkö ja voiko tuota mieliala- ja hermokipulääkettä lisätä.

Mainokset

23 kommenttia artikkeliin ”Perjantai 23.12.2016

  1. Nyt joulun ja uudenvuoden aikaan on paras kun olet mahdollisimman paljon tekemisissä muiden ihmisten kanssa. Tämä on valitettavasti se aika kun ihminen ajattelee liikaa ja samalla murehtii asioita.
    Nojapuita kannattaa toivoa joulupukilta tai edes lupaus että joku ne sinulle tekisi. Itse asun valitettavan kaukana 700km joten en osaa olla avuksi. Ota yhteyttä johonkin nuorten tai työttömien pajaa, eiköhän joku siellä osaa sinulle sellaiset tehdä. Mene vastapalvelukseksi kertomaan heille omasta tarinastasi. Luulisi että onnistuisi.
    Mulle on joskus suositeltu masennuslääkkeitä, en ottanut koska epäilin jääväni niihin koukkuun sama unilääkkeiden kanssa. Omaa pelkoa vailla faktoja. Olen kuitenkin tyytyväinen kun en moisia silloin ottanut. Siihen en osaa sanoa miten sinä ko lääkkeet koet. Mä koen että tärkeintä on se että kun ei nukuta ei jää sänkyyn lojumaan vaan nousee ylös. Menee sänkyyn uudelleen kun nukuttaa. Muuten voi hyvin velttoilla sängyssä puoliunessa aina. Mut nämä omia ajatusia ilman lääketieteellisiä faktoja. Kuuntele lääkäriäsi ja keskustele.

    Liked by 1 henkilö

    1. Niin kai se olis. Tuntuu vain että ei jaksa mitään, ei oikein edes puhua.
      Kyllä mä uskon että nojapuut sieltä järjestyy, muuten olisinkin ne ostanut jo omilla rahoillani, joten ei auta ku laittaa jäitä hattuun vielä hetkeksi.
      Mulla itse asiassa on käytössä yksi lääke joka on samalla mielialalääke, että hermokipulääke. Kuulemma estää ettei tule niin syviä mielialoja ainakaan alaspäin, luoja tietää mitä tämä olis ilman sitä. Joskus nuorempana kokeilin jotain mielialalääkettä kun tuntui etten jotenkin saa aikaiseksi mitään. Söin niitä jonkin aikaa ja niiden ansiosta mikään ei tuntunut miltään joten ei edes tuntunut siltä, että pitäisi saada jotakin aikaiseksi ja siksi lopetin niiden syömisen samantien.
      En mä lojukkasn sängyssä, vaan sohvalla 😉 No joo, lähes sama asia. Koenkin että tässä vähän ongelmana on, että koko tämä mun nykyinen elämä on rakennettu sen ympärille, että joku päivä vielä kävelen, eikä siten, että olisin pyörätuolissa, eli tuntuu, että vaan odotan loputtamista, että elämä taas jatkuisi. Toki kun tätä näin alettiin rakentamaan niin olin yltiö optimistinen tämän aja suhteen. Ei se enää ”kaukana” ole, uskoisin, että kesällä jo kävelen, mutta kuten sanottu, odottavan aika on pitkä. Niin varmaan pitäisi tehdä. Kiitos Mika viestistäsi!

      Tykkää

  2. Höh

    Hyvä kirjoitus taas kerran ja onneksi nyt kerrot ettei kaikki ole kohdallaan (peukutus)
    Kirjoituksessa on huonoa vain se että nuo vaikeudet ei oo yhtään kivoja ja ne on todellisia. Mitä asialle tehdään? Eihän siitä ole oikeasti vaivaa, että kävisi moikkaamassa silloin tällöin. Pitäisi ottaa itseäkin niskasta kiinni ja jopoilla vähän näin talviaikaankin. Mutta kun tuntuu ettei viitsi. Ilmat on nyt olleet liian kurjat ulkoiluun. Mielessä on ollut että kävisi mutta se on aina huono selitys kun käyminen onkin jäänyt.

    Tehdään ne nojapuut itse? Järkätään pikku kekkerit ja rakennellaan pikku apulaitteet 🙂 Samalla opetellaan säätään ne jalat 😮 Miksi ne olis niin vaikeat säätää, ettei niihin voi koskea muuta kun Tampereella? Noh…. Ehkä oikeasti unohdetaan niiden säätö kun pikku sössimisestä saattaa tulla turhan paljon vahinkoa, mistä ei osata ennakkoon edes aavistella. Mutta onhan se käsittämätöntä ettei tommosta asiaa osata lähempänä tehdä. Monellako ihmisellä on Suomessa keinojalat? Entä Oulussa? Kai niitä on muillakin ja mitä ne tekee säätöjen kanssa? Pitääkö kaikkien käydä aina Tampereella kun jotain tarvii niiden kanssa tehdä?

    Se mun taskukellon korjauskaan ei oo edennyt, sitäkin pitäisi katsoa 😉 Kukahan sen päälle ymmärtäisi? Tuntuu ettei korjaustaitoista ihmistä löydy Espoon kelloseppäkoulua lähempää…. Paitsi että voisiko senkin korjata itse? En määä niin pieniä osia joten apu on tässä tarpeen :p

    Liked by 1 henkilö

    1. Lisäsin vielä jälkikäteen lisää tekstiä joka helpotti omaa oloani, kun ymmärsin paremmin mistä on kyse. En minä ketään halua patistaa käymään, mutta saa toki käydä jos tahtoo 😊

      Kyllä mä uskon että ne nojapuut sieltä tulee jahka byrokratia saa rullata tarvimansa matkan, joten odotellaas nyt vielä.
      Voi niitä jalkoja muutkin säätää, mutta monen käsitys on, että tämä Tampereen heppu on vaan Suomen paras hommassaan ja siksi mä käyn siellä. Proteesien käyttäjien määrää en tiedä, mutta Suomessa on ilmeisesti yksi tuplareisiamputoitu joka käyttää proteeseja, ilmeisesti kukaan muu ei oo jaksanut harjoitella.
      Sun taskukellossa on semmonen pieni, mutta, että yhtäkkisesti päätinkin myydä kaikki työkalut 😂😂😂 Mutta mulla vois olla sulle hyvä kontakti sitä varten vähän lähempänä!

      Liked by 1 henkilö

  3. Äkkiä me Markon kanssa ne nojapuut tehtäis😬 periaatteella, ”tein itse puusta ja säästin”😂😂😂
    Mites ootte kotosalla välipäivinä? Mulka on melko rauhallista, niin voisin käydä moikkaamassa?
    Jo oikein Hauskaa Joulua, ja muistakaa syödä liikaa👍😜

    Liked by 2 people

      1. Tulkaahan pois! Ainoa riski on että kummatkin meistä on yön aikana kehittänyt kurkkukivun ja heikon olon, joten tarkistellaan vielä lähempänä mihin suuntaan tämä olo on kehittynyt.

        Liked by 1 henkilö

      2. Nyt on lorvailtu niin pitkään että pakko päästä ajelulle. Vähintään tehdään lähestyminen ja ohiajo jos sairastelut vie voiton kylässä pistäytymiseltä :/ Mutta ei paniikkia, päiviä tulee myöhemmin jos sairatelu tulee haitaksi. Paranemista, ei sairastelusta oo mitään hyötyä 😉

        Liked by 1 henkilö

      3. Teemme niin! Ei oo ei! Tosin kipeeksi voi tulla myös stressi laukeaa ja muuten voisin sitäkin epäillä, mutta kun tuo Pulinakin tuli yhtäaikaa kipeeksi. Mutta ollaan yhteydessä viim 29. aamupäivä!

        Tykkää

    1. Pitäsköhän tässä kohtaa muuttaa lausetta muotoon ”tein itse ja naapurit kiittää 😖”. Joko mennään? Joulurauha on yliarvostettua 🤔

      Liked by 1 henkilö

  4. Hei!

    Tuo unettomuus on tosi hankala ja vaikea asia, jota voi olla monen vaikea ymmärtää. Jos on aina nukkunut hyvin, niin ei tiedä, miten paljon se valvominen vaikuttaa kaikkeen ja miten mahdotonta se nukahtaminen voi olla, vaikka olisi kuinka väsynyt. Mulla on välillä mennyt vuosi tai parikin hyvin vähällä nukkumisella, välillä on onneksi parempia aikoja. Enkä usein edes tiedä, mistä se uneton kausi johtuu. Tällä hetkellä valvominen on satunnaista, niin osaan suhtautua siihen aika rauhallisesti. Mulle toimii yöllä parhaiten lukeminen. Luen niin kauan kuin jaksan enkä edes ajattele, että pitäis nukahtaa. Kirjan täytyy olla mieluinen ja hyvä, eli ei toimi millä tahansa kirjalla. Jos haluat, niin multa saa kirjavinkkejä, kannattaa ainakin kokeilla 🙂 Ja sekin ajatus ehkä vähän lohduttaa, että kyllä joku muukin valvoo silloin yön synkimpinä tunteina, aika usein ainakin minä.

    Toivottavasti saat kaverin lähtemään mukaan eri paikkoihin, se varmasti virkistäisi. Onko se avustaja mahdollinen, tai ehkä joku vapaaehtoistyöntekijä tms.? Ei tarvitsisi ainakaan ajatella, että vaivaisi ketään kaveriaan. Toki varmasti moni lähtis sun kanssa mielellään eikä ajattelis sitä mitenkään niin, että olisit vaivaksi.

    Yritän itse aina ajatella, että jos tänään on surkea olo ja kaikki tuntuu mahdottomalta, niin se on vaan tunne ja tunteet vaihtelee. Huomenna tai ensi viikolla voi tuntua jo edes vähän paremmalta. Toivottavasti sullakin olisi näin! Uskalla vaan käyttää kaikki mahdollinen apu hyväksesi, oli se sitten lääkkeitä tai ystävien tukea. On ihan normaalia, että tuollaisen tapahtuman jälkeen masentuu. Halauksia ja parempaa uuttavuotta!

    Tykkää

  5. Toivottavasti ikävät ja unettomat päivät jää uuden vuoden myötä vähemmälle. Minullekin tuli mieleen että olisitko oikeutettu henkilökohtaiseen avustajaan, joka auttaisi kyytien ja käyntien kanssa. Olisi ainakin matalampi kynnys ottaa apu vastaan 🙂 On ihan hirmuisen tärkeää että on tavoitteita, mutta life is now. Ja sillä aikaa kun tavoitteet on vielä muutaman askeleen päässä (nii, kirjaimellisesti ;)), on ihan ok elää myös tässä ja nyt. Tehdä niitä asioita mistä tykkää ❤

    Halaukset ja hyvän uuden vuoden toivotukset!

    Liked by 1 henkilö

    1. Moikka Heidi! Ja pahoittelut venähtäneestä vastauksesta. Olisin minä oikeutettu tosiaan avustajaan, mutta jotenkin tuntuu oudolta, että kulkisi lapsenvahti mukana 😐 Ja kiitos halauksesta ja uudenvuoden toivotuksista, sitä samaa sinulle! 😊

      Tykkää

  6. Moi, kiva huomata, että muitakin unettomia on tässä kaupungissa. Kello on 4.42 ja löysin reilu tunti sitten sun blogin ja luin yhtä menoa kaikki kirjoitukset.

    Oot kyllä kokenut kovia eikä ihmekään, että välillä tulee noita syvempiäkin alamäkiä. Toivottavasti tunnelin päässä on pian valoa! Toivottavasti kirjoitat vielä blogiin!

    Liked by 1 henkilö

    1. Moikka Ilona! Nyt vasta huomasin tämän sun kommentin. Eikö tullut uni edes lukemalla blogia? 😂 Katsotaan miten blogin käy, nyt näyttää ainakin vähän heikolta…

      Tykkää

  7. Moikka! Luin kaikki postauksesi. Vaika olenkin seuraillut taustalla silloin tällöin. Huikea matka sinulla! Oikein en edes tiedä mitä sanoisi, monessa jutussa olet sanonut että laittakaa viestiä ja kysykää’ tai vaan moikatkaa, en oo kehdannut jotenkin. No ”moi” nyt 🙂 Jutut luin osittain ammatti mielessä mutta olen myös saanut itse henkilökohtaisesti tarinoistasi paljon. Olen melkein kateellinen tavalle jolla osaat miettiä asioita ja myöntää niitä itsellesi. Yleensä sitä kautta löydät vastauksenkin.

    Löysin itseni usein miettimästä omakohtaisesti ajatuksiasi. Miten tuon tekisin itse ja miten omalla kohdalla toimii. Ehkä minäkin olen siksi tuntenut näin… On vaikea antaa itselleen lupa tuntea ja ajatella jos kokee ettei uskalla tai ole aikaa.

    Oikeesti on myös hyvä että tulee aallonpohjia välillä ja ”paskaa kaikki” päiviä. Eikä kukaan tätä blogia lue siksi että kaikki olisi kivaa ja positiivista. Kaikkine tunteinesi olen ainakin minä sinua halunnut lukea.

    Toivottavsti voit paremmin tai ainakin mieli on kevättä kohti 🙂 Miten sulla menee?

    Liked by 1 henkilö

    1. Moikka! Ei ole puusilmä huomannut tätä sun viestiä, kun on blogin mokoma jäänyt ihan heitteelle 😐 Kiva kuulla, että olet löytänyt blogistani muutakin, kuin työn puolesta analysoitavaa 😊 Tässä on tosiaan tätä samaa aallonpohjaa kynnetty pitkä tovi ja nyt ehkä tuntuu, että asiat olisi menossa parempaan suuntaan. Eli, mulla menee positiivissävytteisesti, mutta henkisesti raskasta meinaa silti olla. Miten sulla? 😊

      Tykkää

      1. Huomasin että heitteillä on mutta ig:ssä sua välillä vilkuillut 😉 kiva kuulla että positiivisempaan menossa, kevät, aurinko ja kaikki. Kuka vaisi mököttää ☺ Täällä on väsymys talven kiireiltä yrittänyt ottaa niskalenkkiä. Muta jospa se tästä! Jatkan vilkuiluasi ☺

        Liked by 1 henkilö

      2. No kun tämä wordpress ei ollut päivittänyt itseään niin ei tullut ilmoituksia! Tässä on monia hyviä ja tärkeitä huomioita tullut viime viikkoina tehtyä ja pikku hiljaa alkaa oikeesti tuntemaankin taas jotakin. Vähän kävi jo mielessä, että pitäisikö taas ottaa ”kynä” käteen ja alkaa kirjoittamaan, mutta se hetki ei ollut vielä. Vai että vilkuilua, aaaapuuva 😳 Sen kun jatkat 😊 Ai juu, tätä kevättä seuratessa on alkanut enemmän ja enemmän tekeen mieli lähteä pysyvästi ulkomaille! Katsotaan jos syksyllä pääsisi koeasumaan kuukaudeksi 😊

        Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s