Maanantai 3.10.2016

Moikka!

Nyt onkin sellainen tilanne, että olen ollut koko viime viikon kipeänä kotona ja olimpa vielä tänäänkin. Eli harjoituksissa ei ole arvattavasti tullut tavatonta määrää edistystä. Voin jo paremmin, joten toivottavasti pääsen huomenna takaisin jalkojen kimppuun. Jännittävä huomio tästä lähipäiviltä kuitenkin löytyy, nimittäin aikoinaan, kun kärsin paniikkokohtauksista ja samalla huomaamatta fyysinen kunto alkoi rapistua, niin koin, että tietyt fyysiset tuntemukset muuttui erilaisiksi ja ajattelin sen olevan lopullista, niin nyt tämä syvien lihasten harjoittaminen on tuonut niitä osittain takaisin! On muuten erittäin mukava huomata ja toivon, että tästä tulee pysyvä muutos elämääni, täytyy vaan jaksaa tehdä harjoituksia.

Kun ensimmäinen vuosi tapaturmasta alkaa olla takana, niin olen vahvemmin ja vahvemmin surullinen, tuntuu, että kyyneleet on päivittäinen kaveri ja niiden määrä vain kasvaa mitä lähemmäs 24.10 tulee, saa nähdä jatkuuko tämä kehitys. Välillä tulee välähdyksiä siitä mitä ennen oli ja mikä tilanne on nyt ja ne saa aikaan melkein pakokauhun kaltaisia tuntemuksia. Jotenkin on yhä vaikeaa sovittaa yhteen menneisyyttä ja nykypäivää, tuntuu, kuin ne olisi kaksi eri elämää. Yhä tulee hetkiä jolloin hetken aikaa mietin, että pitäisi tehdä jotain jaloillaan ja meinaan jo nousta tuolista ja täytyy katsoa alas ja todeta, että ai niin, eihän niitä enää ole. Pakko on kuitenkin jossain kohti yrittää oppia yhä enemmän tekemään asioita pyörätuolista ja olemaan itsenäinen. Mua oikeasti pelottaa miten mä selviän henkisesti tästä kaikesta. Kuinka mä onnistun hyväksymään kaiken tämän ja tarttua täysillä siihen elämään mikä on vielä jäljellä. Pelottaa mitä tapahtuu kun pitää vähentää lääkkeitä. Kuinka paljon tästä mun pärjäämisestä ja itseni kasassa pitämisestä on niiden ansiota ja mitä tapahtuu, kun vääjäämättä niitä tulisi vähentää ennemmin tai myöhemmin.

Mä toivon, että ymmärrätte minun kirjoittavan vaikeampiakin asioita ja tunteita aika avoimesti siksi, että tiedätte mitä tämä on. Minkälaisia tunteita ja ajatuksia käyn läpi ja mihin suuntaan niiden kanssa mennään. Ja jos tunnistatte joitakin niistä tunteista ja asioista, niin tiedätte, että ette ole yksin. Ei ole mitään niin hirveää tai ikävää oloa ja tunnetta ettei sitä joku muu jossain olisi joskus kokenut. Eli et ole jotenkin poikkeuksellisen erilainen ja et missään nimessä huonompi, kuin muut. Olet vain yks meistä erilaisista ja silti niin samanlaisista ihmisistä jotka koittavat tehdä elämästään niin hyvän kun voi. Joskus se on helpompaa ja joskus se on vaikeampaa, mutta aina tulee uusi ongelma kulman takaa ja aina löytyy tie parempaan. Hyvää alkanutta viikkoa!

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s