Maanantai 12.9.2016

No moikka!

Nyt ne sitten on uudet jalat alla! Ja heti ensimmäinen tuntuma oli, että jotenkin niihin vaan voi luottaa enemmän ja tuli tunne, että näiden ansiosta tulen kävelemään vuotta aikaisemmin kuin muuten tulisin! Eli voidaan puhua jalkojen tuoneen huiman muutoksen edelliseen. Kun aiemmin puhuin, että jalkoja lyhennettäisiin tai olisi kahdet eri mittaiset ”sääret”, niin se ei ihan mennyt kuten odotin, koska tuli vastaan tekniikan tuomia rajotteita. Ei se mitään, koska jalkoja lyhennettiin kuitenkin kolmisen senttiä edellisestä ja jo sen johdosta tuntuma muuttui täysin. En nimittäin enää osannut pelätä niin paljon kaatumista, kuin ennen ja muutenkin tuntui jotenkin todella paljon kodikkaammalta. Ehkä siis ennen oltiin lähempänä minun teoreettista maksimipituutta, mutta millonpa minä olisin täysin suorassa seissyt, eli nyt todennäköisesti ollaan todella lähellä entistä seisomakorkeuttani. Loppuviikko menikin sitten sairastaessa, joten jalkojen testaaminen on jäänyt vielä aika vähälle. Sen olen huomannut, että jalat ikäänkuin opettaa minua kävelemään eri tavalla, kai se jollakin tasolla johtuu siitä, että mikä on jalan toiminnan tuntuma ja sitä kautta aivot käskee muokkaamaan kävelyä erilaiseen uskoon. Ja se mitä jalat tuntuvat minulle opettavan on rauhallisemmat ja hieman pidemmät askeleet kuin ennen, eikä minulla ole mitään sitä vastaan, tuntuu jopa, että tasapainon pitäminen olisi tällä tavoin jotenkin helpompaa. Joka tapauksessa on selvää, että vielä on pitkä matka kuljettavana ja paljon pitää vielä asentoa pystyä parantamaan, mutta onneksi kykenen myös katsomaan taakse päin ja huomaavani, että pitkä matka on myös kuljettu.


Aiemminkin olen kertonut uniongelmistani ja minulla on taas uusi teoria kokeiltavana. En siis ole erilaisista yrityksistä huolimatta pystynyt vakiinnuttamaan yöuniani yli viisituntisiksi. Uusin teoria onkin niin yksinkertainen, että kun aikoinaan olen nähnyt paljon painajaisia ja tämän johdosta ilmeisesti alkanut pitämään nukkumista jonkinlaisena pakollisena pahana, niin nyt ajattelinkin, että entä jos alan tietoisesti ajattelemaan nukkumisesta eri tavalla? Rupean ajattelemaan nukkumisesta positiivisesti, hyödyllisenä ja miellyttävänä asiana, enkä ennakkoon pelkäämään ja jännittämään, että tuleeko siitä mitään, ja jos tulee, mitä siitä tulee. Saa nähdä miten äijän käy.

Hyvää syksynaikaa!

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s