Lauantai 2.7.2016

Heipparallaa!

Jaahas. Tosiaan, se tavoite mitä itselleni joulukuussa asetin, on saavutettu. Olen päässyt testaamaan uusia polvia itse asettamassani aikataulussa ja kummallista kyllä, se ei tuokkaan minulle niin suurta iloa ja onnistumisen tunnetta, kuin voisi kuvitella. Olen nimittäin tavattoman väsynyt. En tiedä onko läheiset ympärilläni sitä nähnyt, mutta tämä kahdeksan kuukauden koettelemus on ollut minulle tavattoman raskas ja se ei todellakaan ole tullut ilmaiseksi. Kun sairaalassa tajusin mitä minulle on tapahtunut, oli ajatukset päässäni selvät, ei saa jäädä tuleen makaamaan, vaan hinnalla millä hyvänsä ponnistaa uuden elämän laitaan kiinni, tai en välttämättä tavoita sitä koskaan. Milloin on päivä itketty, kiroiltu, nukuttu tai kaikkia yhtäaikaa, olen silti itsestäni tavattoman ylpeä, että pystyin tähän. Minun elämä on mennyt vähän eri tavalla, kuin olisin toivonut, haaveet koulujen todistuksista on vaihtunut elämän erilaisiin haasteisiin ja niistä ei valitettavasti ole muille mitään näytettävää, ei todisteita siitä, että olen antanut kaikkeni ja onnistunut. Ei se mitään, minä sen onneksi tiedän mitä kaikki tämä on minulta vaatinut ja rakastan itseäni ja elämääni siitä hyvästä. Tämä on minun elämäni, minä en saa toista mahdollisuutta olla täällä ja vaikka kaikki ei aina menisi kuten toivoo, on tämä silti se ainutkertainen matka jonka vain minä saan kokea. 


(Vaihdoin muuten itse kaikki petivaatteet, eli sekin on mahdollista!)

Fysiikkakin on kokenut tämän uusimman matkan aikana aika radikaaleja muutoksia. Ennen painoin jalkojen kanssa noin 85 kiloa ja vaatteiden koko oli medium, nyt painan ilman jalkoja vähän päälle 80 kiloa ja vaatteiden koko vaihtelee l-koosta – xl-kokoon. Ei se tarkoita sitä, että olisin vaan makoillut ja syönyt suruuni jonka myötä maha olisi kasvanut. Vaan sitä, että lihakset reisissä, takapuolessa, selässä, olkapäissä ja käsissä on kasvanut kokoon joita en tunnista enää omikseni, kun se kaikki on tapahtunut niin äkkiä. 


Nyt on aika levätä hetki. Miettiä mihin se maailma onkaan minut taas heittänyt ja alkaa juonimaan seuraavaa tavoitetta jonka itselleni asetan. Kiitos tähän astisesta matkaseurasta!

Mainokset

4 kommenttia artikkeliin ”Lauantai 2.7.2016

    1. No kiitos Mikko-Antero! Ainakin yritän 😉 Paitti laulavat ettei elämästä selviä hengissä joten 😐 Millon oot lomalla, jos koitettas vaikka sillon nähdä?

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s