Lauantai 4.6.2016

Moi!

Huh huh, onpa ollut viikko. Joskus sitä miettii, että paljonko sitä yksi ihminen kerralla kestää. Aika paljon se näyttää kestävän, ja monenlaista. Aiemmin mainitsin tutusta joka katosi, noh, hänet löydettiin kuolleena kuten ikävä kyllä odotettiinkin. Raskasta on menettää ihminen suhteellisen läheltä, aika nuorena ja niin yllättäen. Voin vain kuvitella kuinka raskasta se on hänen perheelleen, osanottoni heille vielä tätäkin kautta jos satutte lukemaan. Oman perheeni jäsen joutui sydänvaivojen takia sairaalaan, mutta muutaman päivän tutkimusten jälkeen todettiin, että kaikki on suhteellisen hyvin, luojan kiitos.

Muutto se vasta hommaa oli! Katsoa itse vierestä kun kaverit hoitaa homman, ja vauhdikkaasti hoitivatkin! Itse yritin pyörätuolin kanssa väkisin kuskata muutaman pehmeämmän pakkauksen etten tunne oloani täysin hyödyttömäksi! Muutto oli nopea ja tehokas, iso ja lämmin kiitos siitä kuuluu Antille, Jukalle, Markolle, Vesalle, isälleni, Pauliinalle, Joonakselle ja Jarille. Ilman teitä tämä ei olisi onnistunut ja sen varmasti tiedättekin. Uusi asunto on tilava ja kuten mainitsinkin, kahdeksannesta kerroksesta on mahtavat näköalat! Ja ostin myös uudet ja vähän turhan kalliit kaiuttimet, mutta mahtavasti ne soi! Tavarat on siis sisäpuolella, mutta järjestys on vielä aivan mitä sattuu, vaan en aio stressata siitä. Vieköön niin kauan aikaa kuin se nyt sattuu tarvimaan.

Vaan tiedättekös mitä? No sitä, että mä tein tiistaina uuden ennätyksen siinä kuinka paljon voin kävellä yhdellä yrittämällä juoksumatolla! Se ennätys oli 160 metriä ja olin aika iloinen siitä! Nopeuttakin nostettiin jo 2,7 kilometriä tunnissa vauhtiin. Mutta eipä ollut ilo uudesta ennätyksestä kovinkaan pitkäaikainen, koska torstain saapuessa kävelinkin sitten 300 metriä! En todellakaan tiedä mitä tapahtui, mutta jostain syystä tuntui, että vaan jaksan ja jaksan mennä eteen päin. Liekkö kävelyä ennen tehty akupunktio syyllinen vai se, että jalkojen asentoa hieman säädettiin tiistaina? En tiedä mikä sen aiheutti, mutta toivottavasti se onnistuu uudestaan, koska ette voi uskoa kuinka hyvältä tuntuu olla noin pitkään jaloillaan pitkästä aikaa. 

Ensi viikolla minulla olisi kontrollikäynti fysiatrian osastolla. Siellä varmaan puhutaan nyt lisää niistä mikroprosessoripolvista ja tehdään kuntoutussuunnitelmaa tulevaisuuden varalle. Saapa nähdä mitä se tuo tullessaan, ja toi mitä tahansa, niin se varmasti vie minua taas eteen päin.

Kiitos kun luette! Ja muistakaa käydä katsomassa Instagramista kuvia ja videoita etenemisestä ja elämästäni, osoitteessa: https://www.instagram.com/lookmanolegs/

Pitäkää hyvää elämää!

Mainokset

2 kommenttia artikkeliin ”Lauantai 4.6.2016

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s