Sunnuntai 8.5.2016

Moikka!

On taaskin sunnuntai ja proteesitkin heittää nurkkaan sai… Ja niin eteen päin. Tälle viikollepa ei kamalasti kävelyreeniä tullut, mutta niin se näyttää lihas kasvavan levossakin. Nimittäin perjantainahan sitä sitten menikin jo 400 metriä ja tais tulla jo parikin 100 metrin pätkää. Toki se helpottuu siinä sivussa kun nopeutta pystytään nostamaan. Muuten on ollut akupunktiota ja hengitysharjoituksia. Tuon hengityksen harjoittelun koen jotenkin harvinaisen hyödylliseksi, koska tuntuu, että sillä pystyy oikeasti kohentamaan ryhtiään ja avaamaan jumissa olevia paikkoja. Sinänsä hauskaa, että siellä tehdään ja käsitellään asioita jotka olen joskus itse aiemmin jo huomannut ja niitä kokeillut, mutta ne on matkan varrella unohtunut ja jäänyt taakse kun mikään ”auktoriteetti” ei ole kertonut, että se on oikea tapa toimia.

   Mietiskelin tässä, että kohta varmaan voisin teoriassa jo liikkua proteeseilla sen vähän mitä liikun, jos osaisin nousta varmemmin pystyyn erilaisilta alustoilta ja kun noissa polvissa ei ole mitään vastetta koukkuun taittumiselle, niin meno tuntuu hieman epävarmalta. Koska jos polvi vahingossa taittuu linkkuun niin siinä ei kerkeä Timo edes kissaa sanoa kun löytää itsensä selältään. Ehkä siis odottelen että pääsen testailemaan niitä mikroprosessoripolvia ennen kuin alan temppuilemaan noilla myös kotona.

Ps. Huomenna saattaa tapahtua jotain jännää ja elämääni mullistavaa, mutta siitä enemmän sitten kun se on varmaa 😉

Hyvää äitienpäivää äidit!