Sunmuntai 6.3.2016

Ja iltaa!

No niin, kyynärsauvojen kanssa käveleminen jatkui menestyksellisesti tiistaina! Kunnes jalka hajosi! No ei onneksi oma jalka, vaan proteesi. En ole ihan varma kumpi tapahtui ensin, jalan hajoaminen vai kaatuminen, mutta kummatkin kuitenkin tapahtui. Koitin siis nousta kyynärsauvojen varassa pystyyn ja yhtäkkiä jalka petti alta ja sitten mentiin pepulleen ja lopputuloksena polvi irtosi holkista. Lähetin jalan Tampereelle pajalle ja eiköhän se sieltä tule takaisin uuden holkin kanssa loppuviikosta ja sitten reenit taas jatkuu.

Mä olen useaan kertaan miettinyt suhdettani alkoholiin ja aikonut kirjoittaa siitä, jostain syystä se on aina lykkääntynyt. Olen kai jollain tasolla vältellyt ajattelemasta asiaa sen tarkemmin ja tuntuu, että olen hetken aikaa vältellyt muutenkin ajattelemasta syvällisempiä asioita. Joka tapauksessa, olen ajatellut, että mahdollisesti en enää koskaan juo alkoholia. Se oli ennen rentoutumiskeino ja ”pako arjesta”, mutta se meni liian pitkälle ja nykyään vaan inhottaa ajatuskin siitä, että olisin yhtään humaltunut. Mielenkiintoista on se, että sinä iltana kun tapaturma sattui, minun ei ollut aikomus alunperin edes lähteä mihinkään eikä juoda mitään, koska olin sopinut seuraavalle päivälle treffit frisbeegolfin pariin, arvatenkin niitä treffejä ei koskaan tullut. Mä näytän muutenkin olevan addiktiolle aika altis kun on ollut peliongelmaa, tupakointia, nuuskaa, kahvia ja alkoholia. Nyt on jäljellä enää nuuska ja siitäkin olisi aika hankkiutua eroon ja jonkinlainen alun siemen siitäkin asiasta on jo mieleeni kylvetty.

Mä tällä viikolla myös lopetin psykiatrilla käymisen. Olen miettinyt sen merkitystä minulle ja en löytänyt mitään syytä miksi siellä kävisin. Minusta tuntuu, että minulla on kaikki työkalut ongelmieni selvittämiseen omassa taskussani ja totesin psykiatrille, että teillä on tälle ajalle varmasti parempaakin käyttöä kuin kuunnella minun tarinoitani, psykiatri oli kanssani samaa mieltä. Noh, sinne on puoli vuotta aikaa palata jos koen sen vielä jossain vaiheessa tarpeelliseksi.

Hyvää alkavaa viikkoa!

Mainokset

13 kommenttia artikkeliin ”Sunmuntai 6.3.2016

  1. Ekana ajatuksena oli kauhistus, että jätät psykiatrilla käynnit, mutta toisaalta hyvä jos periaatteessa tiedät, että mitä sun pitäis tehdä. Kunhan muistat ja uskallat käsitellä asioita, etkä rupea siirtäämään niitä taka-alalle ja välttelemään. Ehkä jotenkin itse näkisin psykiatrilla käynnin siinä mielessä hyödylliseksi, että ei jää mahdollista jättää ajatusten työstämistä..
    Ja kiva kuulla, että olet oivaltunut sinulle addiktoivien juttujen lähteet ja pohtinut miten suhtautua niihin… Jos joku ei pysy hallinnassa niin silloin se varmaan vaatii erossa pysymistä..
    Tsemppiä, näyttää siltä, että olet löytänyt oikean tien kohti selvempää ja tasapainoisempaa henkistä hyvinvointia 🙂

    Liked by 1 henkilö

    1. Jotenkin tuntuu, että ihmiset kuvittelee, että mä oisin jotenkin erityisen ongelmainen 😉 Ei mulla ole sen enempää ongelmia kuin muillakaan enkä mä tunne, että mulla on tarve jotakin muuta selvittää kuin ns. arkisia asioita jotka tapaturman johdosta jonkin verran poikkeaa muiden ongelmista. Muutenhan mä oisin hakeutunut ammattiavun piiriin takaisin jo ennen tapaturmaa. Ja kiitos! Mä uskon, että mä olen onnellisempi ilman päihteitä 😊

      Tykkää

      1. Niin, eihän sitä muut tiedä kuin sä itse! Jokaisellahan on ongelmia. Ne on vaan erilaisia.. Anyways, kiva kuulla kun joku tekee ”löydöksiä” 🙂 voi itsekin saada puhtia omaan ajatustyöhön elämästä.

        Liked by 1 henkilö

  2. Tiedät varmasti mikä itsellesi on nyt parhaaksi ja aina voi palata ammattiavun pariin, jos kokee että sellainen hetki tulee. Toivottavasti saat proteesin taas pian käyttöösi. Mukavaa viikkoa, toivottavasti se on aurinkoinen ja pilkahdus kevättä. (:

    Liked by 1 henkilö

  3. Sillon kun oli vaikeinta, sitä leikitteli ajatuksella, että miten kävis jos hyppäis junan eteen, miten kävis jos jalat menis poikki, sais olla hetken rauhassa ja hetken aikaa olla luvan kanssa heikko ja olla miettimättä kurjaa tulevaisuutta. (Luojan kiitos näitä ajatuksia ei oo pitkään aikaan ollu, mut muistan kyllä fiiliksen) Niin ihan yhtäkkiä, simsalabim, joku tuntematon kirjoitti blogitekstin ”viides päivä sairaalassa” (tjsp), tuntu että sydän pysähtyy siihen paikkaan. Tuntu ihan kamalalta sen takia, että ite on tuollaista miettiny, sit joku kirjoittaakin kokemuksia sellaisesta. Ja erityisen kunnioitettavaa se oli että aloit jakamaan sun tuntemuksia jo niinkin pian onnettomuuden jälkeen. Oli aivan pakko aloittaa tää sun blogin seuraaminen, ensin sen takia, että olet aivan mahtava esimerkki siitä että mistä vaan voi selviytyä. Ja olen jatkanut seuraamista siksi, että haluan tietää miten sun kuntoutus etenee, ja että sä vielä oikeesti kävelet, pysyt jaloillasi ja jatkat elämää 🙂 tällaista terapiaa mulle 😀

    Tsemppiä jatkoon! 🙂

    Liked by 1 henkilö

  4. Edistymistä on selkeästi tapahtunut kävelemisen suhteen, joka näyttää jo melko extreem lajilta.
    Siis niillä videoilla, mutta hyvin sä vedät.
    Muuten sinä tiedät parhaiten oman mielen tasapainon ja mikä tuntuu itsestä oikealta/parhaalta vaihtoehdolta : )

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s