Tiistai 26.1.2016 pohdintoja elämästä.

Joinakin päivinä vaan tympii niin tavattoman paljon, tuntuu ettei mikään onnistu ja sama mitä tekee niin käy johonkin kohti kipeää. Millon särkee jalkoja tai millon on niin paljon ollu liikettä ja kävelyharjoittelua, että olkapäät on kipeät ja tuntuu ettei pääse edes sängystä ylös istumaan. Mä tiedän, että moni on innostunut lukemaan tätä blogia mun optimistisuuden vuoksi, mutta on hyvä havaita ja hyväksyä, että änkyröintipäiviäkin tulee jokaiselle ja kaikissa elämäntilanteissa ja ne on väistämätön osa elämää. Suurin kysymys onkin paljonko niiden antaa vaikuttaa ja jääkö se tunne sisälle kytemään. Jos on huono päivä, niin se on syytä vaan ottaa vastaan sellaisena kuin on eikä yrittääkään tehdä siitä muuta. Aikansa kun jaksaa kuunnella myös sitä negatiivisuutta ja pessimismiä, niin se menee ohi, kuten ikävä kyllä menee myös tunne onnellisuudesta. Eli jos kiukuttaa, tupise, polke jalkaa, hypi tasajalkaa, tee mitä tahansa jonka tunnet helpottavan pahaa oloa, eläkä vaan sulje sitä sisääsi ja kuvittele ettei sitä olisi, ainut tapa päästä negatiivisista tunteista eroon on antaa niiden purkautua. Aikansa kun niitä jaksaa kuunnella niin olo alkaa helpottua ja alkaa pikku hiljaa näkemään myös muuta kuin pelkän pahan olonsa. Monesti kun tuntuu, että on paha olla, niin ihmiset ympärillä koittaa lohduttaa vertaamalla oloasi johonkin toiseen, että kuvittelisit, että asiat voisi olla myös huonommin, ikään kuin vähätelläkseen pahan olosi aiheuttajaa, mutta ainakaan minun käsitykseni mukaan tästä ei ole juuri apua. Paras tapa auttaa on olla läsnä, hyväksyä toisen paha olo ja myös näyttää se. Pitää vaikka kädestä kiinni, halata tai vaikka vaan istua vaan hiljaa viereen siksi aikaa, että toinen antaa jonkin merkin siitä, että olo on jo parempi. Tämä on minun käsitykseni asiasta, voi olla, että jollakin toisella toimii jokin muu järjestely. 

Toinen juttu joka on lähipäivinä pyörinyt mielessä on läheiset ihmissuhteet ja niiden vaikutus elämään, joskus melkein yksittäiset tapahtumat voi muuttaa miten reagoit erilaisiin tilanteisiin, etkä välttämättä tule sitä tajuamaan koskaan. Henkilökohtaisella tasolla mielessä on pyörinyt, että miksi minä reagoin niin vahvasti kun esimerkiksi seurustellessa tulee joku erimielisyys asioista. Se joskus todella tuntuu kuin maailman lopulta vaikka järkevästi mietittynä asia nyt ei ole niin suuren suuri, eikä siitä ole vielä edes puhuttu, että mitä se kummallekin osapuolelle merkitsee. Nyt vasta huomaan näissä tilanteissa jäljitteleväni jotain joka on tapahtunut jo noin 15 vuotta sitten, silloin olin muiden ”armoilla” ja koin, että ylitseni käveltiin erilaisissa tilanteissa useita kertoja ja minä en voinut tehdä mitään asialle, koska minulla ei ollut omaa toimeentuloa, eikä todellista mahdollisuutta ratkaista asioita minulle mieleisellä tavalla. Minun oli vaan tehtävä kuten sanottiin tai se johti siihen, että kotona minun oloni tehtiin mahdottomaksi ja ”tuloni” evättiin. Koin, että en saanut omistaa omaa mielipidettä asioihin ja minun piti vain tehdä mitä minulle saneltiin. Eli tänäkin päivänä saatan parisuhteessa ollessani toistaa kaavaa jossa koen olevani samalla tavalla alakynnessä kuin tuolloin ja reagoin sen mukaisesti, vaikka todellisuudessa olen tasavertaisessa neuvotteluasemassa ja asian voisi kaiketi ottaa paljon rauhallisemmin. Te jotka olette tätä joutuneet kanssani kokemaan, pyydän teiltä vilpittömästi anteeksi. Toivottavasti tämä vähän valottaa miksi olen reagoinut kuten olen. Onneksi ihminen on kykenevä muutokseen elämässään ja tämän tajutessani olen ottanut taas yhden askeleen parempaan huomiseen.

Toivottavasti pohdinnoistani saa jonkinlaisen tolkun ja mahdollisesti saa myös jotain vietäväksi myös omaan elämäänsä. Hyvää tiistaita!

Mainokset

12 kommenttia artikkeliin ”Tiistai 26.1.2016 pohdintoja elämästä.

  1. Mukava lukea taas uutisia, vaikka kaikki ei niin positiivista ehkä ollutkaan. Kirjoitan myöhemmin lisää kun saan (ehkä) jotain järkevää kasattua. Tämä lyhyt viesti lähinnä vain tiedoksi että viestisi on luettu, ja tsemppiä tälle ja seuraaville päiville.

    Tykkää

  2. Kun kaikkia paikkoja kolottaa, niin treeni on varmasti mennyt perille💪💪Ei tarvii käydä erikseen salilla kun tulee tuo yläkropan treenattua noin hyvin noisa kävely treeneissä.
    Ja nyt kun nuo pakkasetkin hiukan lauhtuivat niin pääset varmaan nauttimaan myös ulkolmasta?
    Ja anna itsellesi aikaa tuohon kävelemisen opetteluun, kyllä sä sen viellä klaaraat👍😃

    Liked by 1 henkilö

    1. No tuolla nykysellä tuolilla ei pääse mihinkään, se on tullut todettua. Ja uuden tuolin saaminen lykkääntyi taas ilmeisesti viikkoja, torstaina näkee kuinka monta.

      Tykkää

  3. Tuo negatiivisten tunteiden purkamisen tärkeys on hyvä muistutus. Se aina välillä unohtuu ja välillä tuntuu helpommalta vaan piilottaa ne tunteet. Mutta eivät ne katoa minnekään loppujen lopuksi vaan jäävät taustalle vaikuttamaan..

    Liked by 1 henkilö

    1. Tätä minäkin olen pohtinut. Varsinkin kun nyt joka paikassa tehdään uutisia sitä kuinka paljon parempaa on ajatella positiivisesti ja ei saisi edes ajatella mitään negatiivista kun ainainen positivisuus tekee niin paljon parempaa koko elämälle.

      Mutta kun niitä negatiivisia tunteita välillä tulee varmasti kaikille, niin parempihan se on käsitellä ne negatiiviset tunteet ja ajatukset ja jos tuntuu siltä että haluaa puhua jollekin, oli se sitten ventovieras puiston penkillä tai oma äiti tai vaikka psykiatri, niin kyllähän se kannattaa puhua. Päästää paha olo ulos. Se usein auttaa.

      Sillä jos ei pahaa oloa päästä ulos ja pahaa oloa ei koskaan käsittele, niin ei se kyllä välttämättä mihinkään katoa. Päinvastoin, voi käydä niin että sitten kun sitä pahaa oloa on riittävästi, se räjähtää pihalle yhtenä ryöppynä ja tulee sanottua liiankin rumasti tai sitten sitä kaikkea ei osaa enää päästää ulos kun sen on jo vuosia vain salannut sisällään ja pitänyt kulissit pystyssä, sanonut että ”ei mulla oo hätää, kyllä mä pärjään”.

      Itsellänikin on välillä todella paha olla. En välttämättä osaa pukea sitä sanoiksi, mutta yritän, jos joku viitsii kuunnella. Ei tarvitse osata sanoa mitään, kunhan vain on ja kuuntelee että saan purettua ajatukseni ja pahan oloni ulos ennen kuin se kasvaa liian suureksi. Tuollaisissa tilanteissa tuntuu todella pahalta jos joku sanoo ettei häntä kiinnosta kuunnella, puhutaan jostain muusta, ei jakseta puhua näin synkkiä ajatuksia. Se tuntuu todella pahalta ja olo pahenee ennestään. Olenkin oppinut näiden ihmisten lähellä pitämään kulissini pystyssä ja esittämään reippaampaa kuin mitä oikeasti olen. Yksi pahimmista ”ei puhuta mitään negatiivista” -ihmisistä on siskoni joka haluaa elää vaaleanpunaisen pumpulin keskellä eikä hänen kanssaan voi puhua mistään, esim. äidistämme joka on ollut jo pitkään todella sairaana. Mutta sitten taas jos siskollani on jostain paha mieli, häntä pitäisi ymmärtää ja tukea, vaikka hän ei koskaan ole kenelläkään tukena.

      Ei minun elämäni pelkkää negatiivisuutta ja synkkyyttä ole, ei todellakaan, mutta välillä elämä tuntuu todella merkityksettömältä. Varsinkin kun olen koko aikuisikäni kärsinyt unettomuudesta ja siihen ei auta mitkään keinot, ei lääkkeettömät eivätkä lääkkeet. Todella turhauttavaa kun unenpuute ja väsymys lamaannuttavat niin ettei hereillä pysy ja pää ja kroppa ovat täysin toimimattomia, mutta uni ei tule vaikka miten hyvissä olosuhteissa nukkuisi. Se vaikuttaa sitten koko elämän kaikkiin osa-alueisiin, eikä mikään tunnu menevän hyvin tai onnistuvan. Vaikea sitä on yrittää olla positiivinen kun haluaisi vain kuolla että kerrankin saisi levätä. Ei oikein tule levättyä jos onnistuu nukkumaan vain mutaman tunnin pätkissä ja ne hereilläoloajat välissä ovat pelkkää väsymystä vastaan taistelua, mutta nukkumisesta ei tule mitään kun uni loppui.

      Tulipas tarinoitua, anteeksi… 🙂

      Liked by 1 henkilö

      1. Olen Satu kanssasi samaa mieltä tuosta pahasta olosta. Minulla oli juurikin vastaavanlainen tilanne tuon nukkumisen suhteen ja tässä ollaan. Noh, nyt sentään nukun. Toivottavasti löydät avun tuohon nukkumiseen! Ja hyvä että tarinoit, saitpa tärkeää asiaa paljon ulos. Ja tarinoi uudestaan jos siltä tuntuu 😊

        Tykkää

      2. Näköjään tuohon sinun kommenttiisi ei Timo voi vastata mutta vastaan sitten tähän omaani.

        Olen käynyt univaikeuksien takia lääkärillä ja psykiatrillakin, mutta tämän enempää apua ei ole löytynyt. Olen siis opetellut elämään sen kanssa että välillä menee viikko niin että nukun 14h yhteen putkeen joka vuorokausi, välillä menee viikko niin että nukun parin tunnin pätkiä silloin kun nukahdan, ja yhteensä viikon aikana tulee unta ehkä 10h. Ja sitten ei aina jaksa kun elämässä on muitakin asioita jotka menevät huonosti ja ne asioiden huonot puolet tuntuvat korostuvan kun mieli on muutenkin maassa. Eilenkin koko päivän olin ihan jörjettömän väsynyt, mutta illalla olen pyörinyt sängyssä n. 3h nukahtamatta, ja sitten 5h päästä herännyt. Ja nyt ei nukutakaan…

        Joskus mietin sitäkin että kun oma äitini on psykologi, ja suutarin lapsella ei tunnetusti ole kenkiä, niin onkohan se osasyyllinen siihen että välillä on hirveän vaikeaa puhua muille siitä pahasta olostaan? Äitini on kuitenkin maailman uteliain ihminen mutta kuulemani mukaan myös hyvä psykologi. Ja koska hän on psykologi, niin on aina tuntunut siltä että en ole voinut puhua hänelle asioistani niin kuin ihmiset yleensä avautuvat äideilleen. Ehkä, ehkä ei. Ja välillä tuntuu että kun on ne tietyt kaverit joille puran pahaa oloani, että aina kun näen heitä niin se menee aina siihen että he saavat pahan oloni niskaansa. En haluaisi kuitenkaan olla sellainen kaveri joka aina jankuttaa samoja asioita ja pitää aina samoja ihmisiä paskasankoinaan. Mutta olen myös varmasti monille se ihminen joka antaa puhua, on vieressä kuuntelemassa, eikä vingu että ei nyt puhuta tuollaisia synkkiä asioita.

        Vaikka onkin hienoa että osaat ja jaksat olla todella positiivinen, niin muista kuitenkin se että jos sinusta tuntuu että et jaksa ja on paha olla, niin sinulla saa olla paha olo ja sinä saat sanoa sen. Kenenkään ei pitäisi joutua pitämään sisällään paskaa oloaan vaan kaikilla on oikeus olla päivänsäteen lisäksi myös se menninkäinen.

        Kaikkea hyvää sinulle ja yritän myös jatkossa turista jotain jos tästä nyt mitään tolkkua saa. Niin monta kertaa olen aloittanut kirjoittamaan kommenttia joihinkin postauksiin mutta aina kerta toisensa jälkeen deletoinut tekstit vaikka olisin halunnutkin sanoa vaikka mitä. Nyt jostain syystä onnistuin jopa lähettämäänkin kommenttini. Jatkan huomenna blogisi lukemista, jos saisin noihin muihinkin kommentoitua jotain mitä aiemmin olen miettinyt. Tämä omien ajatusten purkaminen vain on välillä vähän haastavaa kun ei tiedä mitä pitäisi sanoa. Tai vaikka asiaa onkin, ei osaa muotoilla sitä oikeilla sanoilla mitenkään järkeviksi lauseiksi.

        Liked by 1 henkilö

      3. Huh, kuulostaa kamalan raskaalta tuo sun unihomma, en voi tosiaan kuin toivoa, että joku päivä saat siihen helpotuksen. Minä ainakin kuvittelen osaavani samaistua siihen jollain tavalla ja nyt kun olen muutaman viikon nukkunut paremmin niin tuntuu siltä, että en vaihtais jalkoja edelliseen elämääni. Vaikka se ois säästänyt siltä, että tänään istuin ohi pyörätuolista ja kopsahdin lattialle 😂 Niin, siinä äidin ammatissa on tosiaan kaksi puolta, puhuuko äidille vai psykologille… Vähän samaa täälläkin kun äitini on lääkäri ja välillä kun luulen puhuvani lääkärille niin puhunkin näemmä äidille ja kaiketi välillä toisin päin. Ja niin, se on totta ettei voi kaikkia mahdollisesti kaataa toisten niskaan, ainakaan loputtomasti, silloin ei auta kuin keksiä miten elämää voisi muuttaa paremmaksi ettei sitä pahaa oloa tulisi niin paljoa, se on ainakin minun teoria. Ja kyllä minä pyrin purkamaan myös pahaa oloa, tämä blogikirjoitus olikin eräänlainen manifesti siitä, että teen niin. Ja kyllä minä ainakin kuvittelen saavani tolkun kirjoittamastasi. Kiitos pitkistä viesteistäsi! Ja voimia huomiseen, halaisin jos voisin 😊

        Tykkää

  4. Onkohan nykyisin niin, että ihmiset ei enää voi tässä maailmantilassa nukkua kun nukuttaa ja valvoa kun uni ei tule. Ennen muinoin talvella nukuttiin paljon, kun töitä oli vähemmän ja kesällä valvottiin, kun töitä oli paljon. Nykyisin pitäisi olla virkeä 16h ja nukkua 8h koska yhteiskunnalle se olisi toimivin ratkaisu, muttei ihminen toimi niin kuin yhteiskunta, ainakaan täällä hämärän rajamailla.

    Tykkää

    1. Jaa’a. Minä epäilen että nykypäivänä on liikaa elektroniikkaa tarjolla jotka pitää mielen jatkuvassa rasituksen tilassa eikä kerkeä mieli levätä tarpeeksi vapaa-ajalla.

      Tykkää

      1. Toki voi olla myös niin, että työelämä on hektisempää kuin ennen ja väsyy nopeammin. Joka tapauksessa pitäisi yrittää kitkeä kiire pois elämästään, tavalla tai toisella.

        Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s