Tiivistelmä menneisyydestä

Moni on kysynyt miten tähän tilanteeseen jouduttiin, olen miettinyt, että miten sen kertoisin kun pitäisi valoittaa 15 vuoden aikajänne ja sitä ei ihan muutamalla rivillä koostetakaan. Tässä lyhyt koonti joka valoittaa, että mitä on tapahtunut ja ainakin osittain vastaa myös kysymykseen miksi.

14-20vuotiaana hukkasin otteen elämästä, kehitin itselleni peliongelman ja kotonakaan ei asiat sujunut hyvin. Jätin kesken lukion kun en tuntenut jaksavani. Koitin palata lukioon 3 tai 4 kertaa, osa iltalukion muodossa, en onnistunut tarttumaan opiskeluun. Kokeilin myös kauppaopistoa ja olin päivän ammattikoulussakin, mutta mikään ei maistunut ja koin mahdottomaksi keskittyä mihinkään pitkäjänteisesti. Jossain välissä muutin isäni luo Riihimäelle ja kokeilin paranisiko elämä siellä, hetken aikaa uusi ympäristö virkisti, mutta muutamien kuukausien jälkeen sama olo palasi ja en saanut sitä poistumaan. Riihimäellä ollessani kävin myös ensimmäiset kerrat psykiatrilla. Kun kurssi ei kääntynyt muualla, palasin Ouluun ja päätin kohdata demonini. Tämän päättäväisyyden johdosta ilmoitin armeijaan, että nyt olisi sopiva hetki hoitaa se alta pois. Olin siellä vähän reilut 100päivää kunnes koin jälleen oloni sietämättömäksi ja hommasin itselleni lykkäystä joka myöhemmin muutettiin vapautukseksi rauhan ajaksi. Palasin arkeen ja en keksinyt mitä teen. Tein mitä muutkin sen ikäiset eli juopottelin ja pyörin kavereideni kanssa. Erään baari-illan jälkeen heräsin parkkihallista äidin autosta kuskin paikalta, auto oli liikkunut muutaman metrin eteen päin ja pysähtynyt toisen auton perään. Minut herätti pelastushenkilökunta. Lopputuloksena menetin ajokorttini ja, koska en ollut käynyt kakkosvaihetta minun tuli suorittaa inssi uudelleen. En muistanut miten olin autoon päätynyt ja sen startannut, se säikäytti minut niin ettei minulla ole ajokorttia tänäkään päivänä. Aika pian tämän tapahtuman jälkeen tapasin uuden tyttöystävän, hän oli myös kokenut kovia ja koin, että ymmärsimme toisiamme paremmin kuin monet vaikeista taustoistamme johtuen. Olin työharjoittelussa päiväkodissa yhdeksän kuukautta ja tuntui että aloin saamaan elämästäni kiinni. Harjoittelujen jälkeen ilmoittauduin taas iltalukioon ja tuntui että minulla on vihdoin kaikki järjestyksessä. Peliongelmaakin sain vähän kuriin kun en halunnut sillä pilata suhdettani. Eräänä päivänä minulle tuli viesti. Paras ystäväni on saanut aivoverenvuodon ja hänen kohtalonsa on epäselvä. Vaikeista perhesuhteistani johtuen hän oli ainut ihminen johon maailmassa luotin, hän oli minulle tärkeämpi kuin kukaan muu elämäni siinä vaiheessa. En tiennyt miten reagoida ja pitkän aikaa tuntuikin etten tunne mitään. Tuli joulupäivä(syntymäpäiväni) ja olin tyttöystäväni kanssa kotonani. Tunsin olevani maailman onnellisin ja rakastetuin ihminen kun hän piti minusta huolta. Yhtäkkiä tunsin jotain niskassani ja minut valtasi valtava pelko joka tuntui kuin sairaskohtauksena läpi elimistön, mitä helvettiä nyt tapahtuu! Apua! Sain jonkin asteisen paniikkikohtauksen ja pelkäsin kuolevani ja tätä jatkui tunteja ja elimistö tuntui kummalta koko päivän. Näitä paniikkikohtauksia alkoikin tulla päivittäin ja en voinut enää poistua kotoa kun pelko oli lähes jatkuvaa. Kotona ollessani hain virikkeitä vanhasta tutusta, uhkapeleistä, niihin alkoikin uppoamaan kaikki oma ja lainattu raha. Rupesin käymään psykoanalyysissä 4 kertaa viikossa. Ajauduttiin tyttöystävän kanssa erilleen ja olin yksin. Vanhempani asuivat etelässä ja en kehdannut puhua paniikkikohtauksista kavereille ja erakoidun täysin, ja pelasin. Näin painajaisia joka yö ja heräilin tunnin välein. Aina kun heräsin, toivoin, että aikaa olisi kulunut mahdollisimman paljon ettei minun tarvisi enää nukkua, jatkuvat painajaiset ja valvominen teki minusta hermoraunion ja olin fyysisesti jatkuvasti väsynyt. Paniikkikohtaukset saivat minut jatkuvasti jännitämään vartaloani, ja liikkuminen meni toispuoleiseksi tämän jännittämisen johdosta. Terapian avulla paniikkikohtaukset hiljalleen väheni, pystyin jo käymään kaupassa. Olin kasannut itselleni tuhansien velat pelaamalla, oli pakko keksiä jotain. Sainkin suhteiden avulla työpaikan vanhan harrastukseni parista. Välillä paniikkikohtaus yllätti kesken asiakaspalvelun ja pidin vaan pokkanaaman ja hoidin hommani, en halunnut kenenkään tietävän etten menetä sitä työmahdollisuutta joka minulle annettiin. Töiden ohella sain myös lopulta peliongelman kuriin. Osittain kuitenkin liian myöhään, olin menettänyt luottotietoni. Terapian lopetin kun koin, että en jaksa käydä töissä ja terapiassa, oli valittava. Kun sain pysyvän työpaikan, äiti takasi minulle lainan jolla maksoin velkani. Velkaa lankesikin maksettavaksi muistaakseni lähes kahdeksan vuoden ajan. Masennuin pahoin, tiesin kuinka vaikeaa luottotiedottoman on edes vaihtaa asuntoa. Masennuksesta huolimatta tein töitä vaikka tuntui etten jaksa, en halunnut lainani lankeavan äitini maksettavaksi, sitä en olisi kestänyt. Kävin töissä ja voin pahoin, keksinkin viikonlopuiksi perisuomalaisen masennuslääkkeen, alkoholin. Vuosia kului ja vapaapäiviä edeltävät illat meni viinan kanssa läträtessä, työpäivät vartaloni toispuoleisuuden kanssa jumpatessa jonka johdosta joka askel sattui, koko ajan särki jotakin paikkaa ja tunsin itseni leukoja myöten toispuoleiseksi, tunnen muuten vieläkin. Tunsin lähes joka päivä, että mikä hetki hyvänsä tuuperrun tien viereen, en vaan enää jaksa, vaan painoin töitä, velka oli maksettava. Alkoholin kanssa seikkailut oli tässä vaiheessa ja muodostuneet ongelmaksi, join edelleen ”vain” vapaapäiviä vasten, mutta määrät oli aivan liian suuria ja menetin lähes joka kerta muistini ja aamulla morkkiksessa sai aina mietiskellä mitä tuli tehtyä. Tätä elämäntyyliä jatkoin kuitenkin siihen asti että luottotiedot palautui, että sain velkani maksettua, enää vain tarvi selvittää terveyteni kuntoon ja keksittyä miten lopettaa alkoholin juominen joka oli jo muodostunut viikonloppuiseksi riippuvuudeksi. Olin niin tavattoman väsynyt, nukuin 4-6h yöunia kun ilmeisesti paniikkikohtausten ajoista nukkumisesta oli jäänyt pelko, välillä jopa yöunet jäi väliin, mutta tunsin, että pakko jatkaa, eihän minulla ole mitään mikä tulkittaisiin sairaudeksi. Eräs ryyppyreissu sitten havahduinkin sairaalasta heräämöstä, hämäriä mielikuvia vilisi päässä. Olin nähnyt kaveria baarissa, sitten filmi katkesi, muistin makaavani junan alla ja joku seisoi laiturille ja puhui minulle, muistan kun olin leikkaussalissa ja kirurgi kertoi, että molemmat jalat on amputoitava, vasen jalka on poikki polven yläpuolelta, oikea polven alapuolelta, mutta niin huonossa kunnossa, että parempi katkaista sekin yläpuolelta, että paranisivat mahdollisimman nopeasti, annoin suostumuksen. 

Mainokset

31 kommenttia artikkeliin ”Tiivistelmä menneisyydestä

  1. Koskettava tarina… On suorastaan uskomatonta, että olet jaksanut vuosia pitää sisälläsi noita möykkyjä ja osin selvinnytkin niistä. Voisin sanoa, että meitä on täällä paljon, joiden elämä on selviämistaistelua päivästä toiseen. Eikä niitä todellakaan näytetä päällepäin. Kumpa meillä olisi se onni, että lähellä olisi edes yksi ihminen, joka retkahtaisi heikomman puolesta. Näkisi hymyn taakse. On vain niin helppo sanoa väsyneelle kanssakulkijalle, että ”kyllä se siitä, tsemppiä” – tarinasi antaa varmasti monelle vertaistukea ja ajattelemisen aihetta kohtalotoverina, mutta toivottavasti tarinasi avaisi ihmisten silmiä nähdä lähellä leijuvia äänettömiä hätähuutoja ja antaisi voimia puuttua ennenkuin peruttamaton on väsyneen ainoa vaihtoehto. Kiitos Timo !

    Liked by 1 henkilö

  2. Tässä tovin olen tuijotellut tätä ruutua. Osaisinpa sanoa jotain järkevää. Noh, jos törmäisin sinuun, niin antaisin ison halauksen.

    Kiitos kun jaat. Oot tosi hyvä kirjoittaja.

    Liked by 1 henkilö

  3. Olen seurannut blogiasi turmasta lähtien ja vasta nyt saa jotain kirjoitettua. Olet kyllä siitä syystä jännä tyyppi et tollaisten ongelmien kanssa painienkin olit juuri se tyyppi jonka kanssa halusin kauppaa tehdä, kun työpaikallasi asioin. Iloinen, helposti lähestyttävä ja kuunteleva ihminen. Toivon sulle kovasti voimia tuleviin koitoksiin.

    Liked by 1 henkilö

  4. Rohkeaa, avointa pysäyttävää. Tuokoon tämä vuosi valoa ja voimaa elämääsi. Jatka kirjoittamista, se on sinun voimasi. Ehkä myös liittyy tulevaisuuden ammattiisi…?

    Liked by 1 henkilö

  5. Mitenhän osaisin auttaa omaa lastani, joka on tuolla alkupäässä matkaa, useita yrityksiä opintojen parissa, masennusta, väsymistä, lääkäreitä, lääkkeitä, itsemurhayrityksiä ja osastojaksoja. Onkohan mitään keinoa olemassa millä voisi auttaa? Estää sen viimeisen yrityksen onnistumisen.

    Tykkää

    1. Jaa’a, paha sanoa kun jokainen ihminen on yksilö. Ainakin mikä minulle olisi auttanut että joku vaan olisi läsnä, ei puskisi eikä patistaisi eikä suurempia myöskään hyysäisi, kunhan vaan olisi. Tärkein juttu mitä huomasin aikoinaan, että sain arjesta kiinni ja menin töihin oli se, että tajusin, että vaikka kuinka koin kokeneeni vääryttä ja halusin että minua kaltoin kohdellut myös tulisi virheensä korjaamaan, oli se, että vain minä voin ne korjata. Sinä ja vain sinä voit todellisuudessa vaikuttaa siihen miten sinä koet maailman ja erilaiset tilanteet. Toinen voi neuvoa ja tukea, mutta ei tehdä puolesta. Ja yksi tärkeä juttu on toki myös armollisuus ja anteeksi anto itsellensä, hyväksyä se, että myös itse on ihminen, rajallinen kykyineen ja altis virheisiin. Voithan myös kokeilla auttaako vertaistuki tämän blogin muodossa, jos siellä olisi jotain josta osaisi tarttua kiinni. Toivottavasti löydätte avun!

      Tykkää

  6. Aika hiljaiseksi veti tämä, vaikka osa asioista itellekin tuttuja.
    Pitkään mietin että mikähän se on noin positiivisen oloisen ihmisen saanut tekemään tuommoisen päätöksen.
    En nyt osaa oikein sanoa mitään, kuin että hienoa kirjoitusta taas, Timo, ja tsemppiä.

    Liked by 1 henkilö

  7. Heippa Timo!
    Kiva taas lueskella juttujasi täältä. Olet ilmiselvästi alkanut oivaltamaan syviä asioita toiminnastasi. Kuten itsekin kirjoitit blogisi lukijalle vastaukseen, että olemme kaikki yksilöitä ja asioiden oivaltaminen lähtee aina Sinusta itsestä ja näinhän se on tietenkin onkin. Turvattomuus, epävarmuus ja epätietoisuus elämässä on todella huonoja matkakumppaneita, mutta hyvässä ja pahassa me kaikki joudutaan niitä pitämään jossain vaiheessa mukana- tärkeintä on se, että ymmärtää miksi niitä pitää mukana. Olen itsekin hyvin samanlaisia juttuja palasoinut omalla polullani ja aina järkeillyt itselleni, että: ”jos haluan jatkaa, tämä asia on tehtävä ennen sitä” ja jälkeenpäin viisaana olenkin ymmärtänyt, että yksi asia saattaa pidättää jotain toista – olisipa hienoa jos elämää voisi ymmärtää eteenpäin eikä taaksepäin 🙂
    Ja tämä blogin kirjoittaminen on varmasti jo itsessään hyvin terapeuttista, koska jos jo pystyy sanomaan ne kompastuskivet/ ongelmakohdat tai haasteet ääneen, on jo paljon pitemmällä itsensä ymmärtämisessä ja lähempänä sitä ratkaisua.

    Olemme epätäydellisiä ja se kuuluu ihmiselämään.

    Tsemppiä taas – nähdään pian!

    Liked by 1 henkilö

  8. Todella pysäyttävää tekstiä. Olet uskomattoman rohkea, kun jäät tarinaksi muille. Kaikkea hyvää tälle vuodelle ja voimia kuntoutumiseen! Jään seuraamaan sun matkaa 🙂

    Liked by 1 henkilö

  9. Luin tämän viimeisimmän kirjoituksen jo toiseen kertaan, ja luen vielä uudemman kerran. Luulen että nämä kirjoitukset on sinulle hyvää terapiaa, mutta ennenkaikkea lukijoille myös.
    Ja sinulla kun on tuo kirjoitus on halussa, niin tässä blogissahan olis valmista materiaalia vaikka johonkin valtakunnalisen lehden palstalle, jos rohkeus riittää astua jonkinasteiseen julkisuuteen…
    Jutuistahan myös maksetaan jotain.

    Liked by 1 henkilö

  10. On sulla Timppa melko monta vastoinkäymistä mahtunut matkan varrelle ja pitkään oot niiden kanssa jaksanut taistella :´( Apuakin olet osannut hakea jo heti alussa, harmi kun se ei kuitenkaan riittänyt. Tsemppiä syli kaupalla tähän uuteen ja toivottavasti parempaan vuoteen ja tuokoon se mukanaan vain hyviä asioita!

    Liked by 1 henkilö

  11. Uskomattoman rohkeaa kertoa asioista! Toivottavasti se auttaa sinua jatkossa. Ja uskon, että monelle lukijallekin on näistä teksteistä apua.

    Pari kertaa olen sinut tavannut ollessani asiakkaan saappaissa. Tuntui omituiselta lukea tekstiäsi ja kuvitella näin jälkikäteen, että millaisten vaikeuksien keskellä olet työskennellyt. Omituiselta se tuntui siksi, ettei sitä huomannut millään tavalla. Olit todella hyvä, mukava ja asiantunteva asiakaspalvelija! Erittäin hyvä siis olet työssäsi. Noita taitojahan ei koulunpenkillä opita, ne on kiinni asenteesta!

    Kovasti tsemppiä ja jatka ihmeessä kirjoittamista, jos vain suinkin jaksat! Kyllä meitä lukijoita on. 🙂

    Liked by 1 henkilö

    1. Kiitos Janne! On ilo kuulla, että olen osannut hoitaa työni hyvin! Se on kunnia-asia, että se tontti hoidetaan mistä maksetaan, oli siviilissä tilanne mikä tahansa.

      Tykkää

  12. Huh huh, kun on tuhteja asioita. Minä valvoin aikanaan muutamien kuukausien ajan ja minulla alkoi katoamaan muisti ja kadon määrä oli yhteydessä univelan määrään. Muistin vain tärkeimmät asiat ja osa asioista piti kirjoittaa ylös 😉 Tieto siitä, että joskus valvominen loppuu, helpotti kovasti. Silloin olisi kaivannut sen jonkun, joka hoitaisi päivittäisiä kotiaskareita tms. Olisi läsnä, valvoisi joskus puolestani. Että olisin saanut vuorokauteen enemmän kuin 2h unta. Minä kaipasin unta, en siis pelännyt nukkua 🙂

    Olet sinä aika sissi! Toivottavasti saat nyt kaiken tarvittavan avun. Huh huh, en osaa muuta sanoa. Minä puhuin kuukausista ja täysin eri näkökulmasta – sinä vuosista ja tuhdista annoksesta kaikkea muuta. Huh huh!

    Liked by 1 henkilö

    1. Mmm… Sitä se on kun tuntuu ettei ole ihmistä johon osaisi luottaa ja turvautua. Aika pitkäänhän tuota jaksoikin ja kuten aiemminkin olen sanonut, tapahtunut tuli minulle täysin yllätyksenä, vaikka se erikoiselta kuulostaakin. Luulin jaksavani ja kestäväni loputtomiin kunhan vaan päätän niin. Karu herätys todellisuuteen, että minunkin kyky on rajallinen. Onneksi sain vielä mahdollisuuden elää.

      Tykkää

  13. Kyllä vain, on kokemuksistasi ja tuntemustesi jakamisesta terapiaksi meille muille. Itselleni suuresti. Monet jutut ( rankka krooninen unettomuus, muistin katoaminen, köyden kiristyminem kaulassa pakosta jaksaminen – kunnes enää ei. Vain. Jaksa.) kolisevat aina kun sinuun palaan.
    Sinussa on jotain erityistä voimaa. Kuka muu mua aukoisi elämäänsä näin avoimesti ja satuttavastikin? Teet hyvää heittäytymällä. Niinkuin joku aiemmin mainitsikin, olisi huipputärkeää saada tarinaasi ja oivalluksiasi, sisuasi isompaan levitykseen. Mutta vain jos joskus niin koet.
    Kiitos. Valtavasti jaksamista lähetän täältä niihinkin hetkiin, kun sitä itsestä tai läheltä ei tunnu löytyvän. Ja niin, ei aina tarvitsekaan jaksaa.

    Liked by 1 henkilö

    1. Kiitos Lia! Ja aivan mahtavaa jos voin olla sinulle avuksi kirjoittamalla! On mulle joku haastattelupyyntö tullut, mutta en ole ainakaan vielä suostunut, en ole varma mitä siitä seuraisi ja näin ainakin olen varma siitä missä muodossa ajatukseni julkaistaan. Jaksamista myös sinulle ja toivottavasti välillä myös nauttimista!

      Tykkää

  14. Tsemppiä Timo!

    Toinen Timo tuossa aiemmin kertoi että olit hänen luottomyyjänsä. Samaa voin sanoa itsekin että ilo aina asioida kanssasi ja olit se kenen puoleen käännyin kun oli tarvetta jollekin tuotteelle tai oli jokin asia kysyttävänä.

    Erityisesti jäänyt mieleen kun kerran etsimme ratkaisua kiireelliseen ongelmaan. Kisat tulossa seuraavana päivänä ja laitteet oli rikki. Kömysimme yläkerran varaston perukoita ja löysimmekin osat, josta saimme kasattua ratkaisun ongelmaan. Sain laitteen kuntoon ja pääsin viivalle hyvillä mielin. Kiitos vielä siitä!

    -Tuomo

    Liked by 1 henkilö

  15. Ei niin miellyttävä temppu jäädä junan alle. Siellä on myös ihminen puikoissa ja ”mun on niin paha olla”ihniset kun päättävät päivänsä sinne alle niin se kuski saa sen taakan kannettavaksi loppuelämäksi.

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s