Maanantai 28.12.2015

Terve!

Joulu takana ja lisäkilot vyötäröllä! Todellisuudessa lisäkiloja ei tainnut mulle kyllä tulla, aika vähällä ruualla olen ollut kun ei täällä kotona oikein paljoa myöskään kuluta. Rollaattorilla liikutaan ja tällä viikolla vihdoin pitäisi saada myös sellainen kotiinkin! Ja ettette kuvittele, että köpöttelen kadulla vastaan, niin en mä sillä vielä tee muuta kuin noin. 30 minuutin harjoituksia sisätiloissa, mutta kaikki on eteen päin.

Yksi aikakausi kuntoutumisesta tuli tänään päätökseen, käynnit kaupunginsairaalassa on käyty ja keskiviikosta lähtien alan käymään Medifysillä 2-3 kertaa viikossa. Iso kiitos kaupunginsairaalan henkilökunnalle, hoitajille, että varsinkin fysioterapeuteille jotka ovat olleet mielestäni mahtavasti mukana ja auttamassa kun sen aika on ollut! Jokaiseen ongelmaan on keksitty ratkaisu ja olen kokenut, että he ovat oikeasti kiinnostuneita potilaastaan ja työstään. Medifysillä päästäänkin kokeilemaan jotain uutta ja jännittävää! Miehelle tempastaan valjaat ylle ja laitetaan juoksumatolle! Ei siinä vielä juoksemaan aleta, mutta painoa saadaan kevennettyä, eli voidaan tehdä enemmän toistoja ja tasapainoakin voi paremmin harjoitella, kun tietää ettei voi mennä nurin.

Korvien välissä liikkuu kaikenlaista, olen suunnitellut jo tulevaa autoani jonka aion ostaa kun pystyn kävelemään. Koiran ottamistakin olen miettinyt kun koen välillä olevani aika yksinäinen ja olisipa samalla joku joka patistaisi ulos liikkumaan. Koiraakaan en toki voi ottaa ennen kuin liikkumiseni on sillä tasolla, että voin antaa koiralle kaiken sen mitä se tarvitsee. Medifysin fysioterapeutti kysyi minulta, että onko minun tavoitteeni liikkua ilman apuvälineitä. Vastasin välittömästi, että totta kai! Jäin miettimään, että kuinka todennäköisenä sitä oikeasti pidetään kun se näyttää olevan asia jota joudutaan minulta, kohtuullisen nuorelta ja hyvä kuntoiselta ihmiseltä kysymään. Noh, ainakin sitä ilmeisesti pidetään myös mahdollisena, ei siis auta kuin olla yksi heistä jotka siihen pystyy. En halua vielä ajatella vaihtoehtoa jossa olisin lopun elämää pyörätuolissa, ajatus on vielä aivan liian raskas ja pelottava. Aika isolla vedenjakajalla elämäni suhteen ollaan, annanko periksi ja olen loppu elämäni laitoksessa vai taistelenko tieni vielä työelämään. Tulevaisuutta olen siinä mielessä miettinyt, että kun en todennäköisesti voi jatkaa vanhaa työtäni, minun tulee opiskella uusi ammatti. Siihen sisältyy sellainen ongelma, että kun en ole käynyt kuin peruskoulun, ja ammattikoulut valmistaa enimmäkseen fyysiseen työhön, niin minun tulee käydä lukio ja sen jälkeen vielä opiskella tutkinto joko ammattikorkeassa tai yliopistolla. Pitkän kuuloinen polku ihmiselle joka ei ole viiteentoista vuoteen kuluttanut koulun penkkejä. Paljon isoja ja tärkeitä kysymyksiä, vähän vastauksia. Täytyy vain toivoa, että löydän sisimmästäni voiman jaksaa tehdä tämän kaiken, en ole vielä valmis pyörätuoliin tai laitokseen lopuksi ikää. Aika näyttää.

Mainokset

14 kommenttia artikkeliin ”Maanantai 28.12.2015

  1. Pääasia että mietit erilaisia ratkaisuja kaikkiin eteen tuleviin ongelmiin/kysymyksiin. Ja sähän kyllä opit kun kerran olet niin päättänyt. Ja meinasin siis sekä sitä kävelyä, että tulevaa ammattiasi. Mun siskokin on aikuisena opiskellut ensin ylioppilaaksi ja sitten sairaanhoitajaksi. (Kun sitäkään ei enään vanhat hommat kiinnostanu)
    Nuo uudet kuntoutus jutut tuo taas uusia haasteita ja varmasti tuovat sekä naurua että mustelmia. Mutta kyllähän sä olet niin vauhdikkaasti edennyt että eihän tässä muut perässä pysy.
    Että eikun lisää vaan samaa rataa niin hyvä tulee : )
    Ja uusin haastein vuoteen 2016

    Liked by 1 henkilö

    1. Kiitos M-A! Olet oikeassa, asioita tapahtuu aika vauhdilla ja voi olla, että mietin liian vaikeita kysymyksiä. Olisi vaan välillä helpompi kun joku osais sanoa miten nämä menee.

      Tykkää

  2. Moikka! Koulun suhteen ajattelin sanoa, että iällä ei ole väliä vaan motivaatiolla ja suunnitelmallisuudella. Itse menin alemman korkeakoulututkinnon jälkeen hakemaan lisäkoulutusta ja monet tutut ihmettelivät, että miten jaksan vielä ”tässä” iässä (riman alle 30 ja juuri ”jälleen”valmistunut). Ajattelin vaan sanoa, että tämä opiskeluaika oli kaikista paras tähän mennessä, koska tiesin miksi olen koulussa ja mitä siellä haluan oikeasti opiskella (jotkut pakolliset ei ihan napannut mutta kyllä nekin tuli suoritettua). Itse valmistuin melkein tavoiteajassa (parista kuukaudesta kiinni), mutta opintoja oli reilusti yli määrätyn. Mun vinkki on, että jos vähänkään kiinnostaa niin koulusta pääsee nopeasti pois kunhan miettii, että mitä kursseja ja milloin niitä tekee eli siis suunnittelee tehokkaasti. Itse veikkaan, että tulee vielä joskus jotain opiskeltua. Joko nykyiseen alaan liittyvää tai kenties alanvaihto mielessä. Ei sitä koskaan tiedä mitä tulevaisuudessa tapahtuu! Tsemiä ja hyvää uutta vuotta!

    Liked by 1 henkilö

  3. Opiskelun suhteen elämä on täynnä vaihtoehtoja: monimuotoisuus, yhdistelmätutkinnot, muuntokoulutukset, oppisopimus, lyhyet ”täsmäkoulutukset” jne. Pääasia on, että tässäkin löytää itselleen sopivamman tavan päästä omaan unelmaan. Opiskelua voi tehdä vaikka eläkkeellä olevakin eli olet vielä nuori opiskelijaksi. Opiskelu on antoisampaa yli 30-vuotiaana: motivaatio kohdillaan ja osaa opiskella oikein ja viisaasti. Uusia ulottuvuuksia kohti siis! Tsemppiä päätöksen tekoon ja tulevaisuuden rakentamiseen!

    Liked by 1 henkilö

  4. Nyt on pakko kommentoida, sulla on olllut pelottavan paljon samanlaisia ajatuksia kun mulla, erona se että sä pystyt tuomaan ne esille, ja siitä hatun nosto sulle! Tärkeintä on varmasti oppia suhtautumaan positiivisesti asioihin, että jaksaa jatkaa eteenpäin. Menneitä on turha märehtiä liikaa, tai tottakai ne menneisyyden möröt on varmaan pakko puhua läpi jonkun kans. Tsempit sulle kuntoutukseen ja muutenkin tähän vuoteen!

    Tykkää

  5. Samaa mieltä Kotzien kanssa, nykyään on niin monta erilaista kanavaa kouluttautua. Ei tarvitse välttämättä mennä ”pitkää” tietä, että pääsee haluamiinsa hommiin. Jos tahtoa löytyy niin kyllä sinulta se onnistuu 🙂 itse vajaakuntoisena tiedän, että reittejä on monenlaisia… Jatka samaan malliin! Kiva käydä lukemassa välillä mitä sinulle kuuluu.
    -Sisko

    Liked by 1 henkilö

  6. Mikset voisi entistä työtäsi jatkaa.!? Trekillähän on yksi huippumekaanikko jolla on sama tilanne kuin sinulla. Olet varmaan itsekin kuullut tämän. Mutta aikaa se ottaa.
    Mutta olipa taas avointa ja hyvää kirjoitusta sinulta, Timo. Positiiviselta näyttää, sanoisin.

    Tykkää

    1. Pitkä aikainen jaloillaan olo ei tule kysymykseen vielä todella pitkään aikaan, jos sittenkään. Ja minä olen myyjä, en mekaanikko, pitäisi saada tavaroita hyllystä ja pystyä vielä koeajattamaankin ihmisiä. Kiitos palautteestasi 😊

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s