Torstai 12.11.2015

Morjens! 
Hommat etenee pienin askelin. Hakaset, joilla leikkaushaavat suljettiin, poistettiin maanantaina. Haavat on parantuneet hyvin, ja ruvetkin alkaa pikku hiljaa olemaan poissa. Mulla alkoikin pikku hiljaa olemaan fyysisesti mukava olla, kun lääkityskin oli jo kohdillaan, joten kovin kovia särkyjä ei tuntunut missään kohti päivää. Noh, onneksi se oli vaan väliaikaista! Nyt jalat on siteissä lähes koko päivän ja niitä sidotaan tiukemmalle ja tiukemmalle. Nukun jopa siteet jalassa! Olenkin oppinut sitomaan jalkani itse, joten alan olemaan enemmän ja enemmän omatoiminen joka tuntuu mukavalta. Jaloissa pidetään myös painelastaa tunti päivässä per jalka. Jos ette tiedä mikä painelasta on (itse en olisi tiennyt) niin, se on sellainen kuminen ”putki” jonka sisään jalka työnnetään, ja sitten sinne pumpataan ilmaa, että se puristaisi jalkaa. Painelastaa ja siteitä käytetään siis siksi, että niillä saataisiin muovattua reiden päätä oikeaan muotoon ja, että reiden ympärystä saataisiin pienennettyä. Viimeinen muovausvaihe on sitten silikonituppi joka on vielä tiukempi kuin kumpikaan edellä mainituista vaihtoehdoista ja se muovaa tehokkaimmin. Silikonituppia en voi vielä käyttää, koska reisi on niin paksu ettei siihen löydy sopivaa kokoa.
Tulevana viikonloppuna on jotain jännää luvassa! Nimittäin pääsen kotilomalle! Eilen kävin fysioterapeuttien kanssa katsomassa, että voin tehdä siellä kaiken tarpeellisen ja he puolsivat kotilomaa. Mahtava päästä välillä nukkumaan omaan sänkyyn! Tosiaan, tämän hetkinen kotini on siis vanhempieni luona kun oma asuntoni oli kolmannessa kerroksessa, talossa jossa ei ole hissiä, joten se oli irtisanottava. Ylipäätään kotiloman tekee mahdolliseksi se, että siellä on vanhemmat jotka voi auttaa asioissa. Muutenkin olen todella kiitollinen vanhempieni antamasta tuesta ja avusta! Jompi kumpi tai kummatkin käy joka päivä ja ollaan myös puhelinyhteydessä päivittäin. En todellakaan tiedä mitä tästä tulis ilman heitä, enkä halua kyllä edes miettiä. Kiitos äiti ja isä!
Omatoimisuuden määrä kasvaa nyt muillakin saroilla. Minun pitäisi tänään saada kuntosaliohjelma ja erikseen ohjelma myös punteilla, jonka voin suorittaa sängyssä. Tavoitteena on parantaa käsien ja keskivartalon lihaksia ja niiden hallintaa, koska niiden varassahan minun liikkumiseni on nyt täysin.
Sitten vielä sekalaisia muita huomioita. Kaverit toi mulle telkkarin lainaan, kiitos! Eilen pistin ensimmäisen napapiikin itse. En olisi ikinä uskonut, että saan piikitettyä itseäni, mutta se olikin yllättävän helppoa ja kivutonta! Joku oli kovasti pahoittanut mieltään, kun kirjoitan asioita omasta näkökulmastani ja menin sanomaan, että täällä ei ole telkkaria ja kehtasin sanoa, että joku on jalattomalle haasteellista. Ihmisille jotka kokee blogini loukkaavana ja minut törkeänä ja epäkiitollisena, teille voin antaa vaan neuvon, että eihän tätä nyt kannata lukea jos tämä suututtaa tai aiheuttaa mielipahaa.
Pitäkää hyvää elämää!

Mainokset

17 kommenttia artikkeliin ”Torstai 12.11.2015

  1. Mukava taas kuulla sinusta. Vai alkaa sullakin salitreenit, sehän on mukavaa vaihtelua. Ja ennen kaikkea tae kuntoutumiselle. Toi jalkojen muovaaminen ei kuulosta kovin mukavalta?
    Mutta kyllä kai ne asiantuntia tietää parhaiten mitä pitää tehdä.
    Vaan eikun tzemppiä kuntoutumiseen, ja todella hienoa että pidät tätä blokia!!!

    Liked by 1 henkilö

    1. Kyllä! Kohta on hauis paksumpi ku pään ympärys 😉 Jalkojen muovaaminen on kivuliasta, mutta tarpeellista. Onhan se varma, että paljon pitää painetta kohdistaa, että jalka muuttaa pysyvästi muotoaan. Extra kipulääkkeitäkin menee jonkin verran… Onneksi on optio lisätä jos tarvii. Kiva, että joku lukee!

      Tykkää

  2. Hienoa, että edistymistä tapahtuu ja pääset kotilomalla käymään.

    Tästä sinun blogistasi mielensä pahoittajat voisivat lukea, jotain toista blogia, jossa käsitellään vaikka aiheitta miksi on niin vaikea valita cappuccinon ja latte-kahvin välillä.

    Liked by 1 henkilö

  3. Kiitos ensinnäkin blogista! Olen miettinyt, että mitä ja milloin kommentoisin näihin sun kuulumisiin. Satuin huomaamaan jo netti-Kalevasta tämän junan alle jäämisen. Silloin ajattelin, ettei taida miehestä olla paljon jäljellä, kun juna hurauttaa yli… En tiedä, mikä sana sitä kuvaisi sitä, kun huomasi Facebookissa, että tämä mies olikin jollakin tapaa tuttu. Ainakin se pisti miettimään asiaa.

    Nyt tulee melkein päivittäin katsottua, onko uusia päivityksiä tullut. Sulla on uskomattoman hieno positiivinen asenne näinkin merkittävää asiaa kohtaan. Voi vain toivoa, että jaksat näin jatkossakin. Joskus olen lukenut erään jalan menettäneen ihmisen tarinan lehdestä ja ihmetellyt, miten sellainen voi sanoa amputoinnin olevan ”parasta mitä sille on tapahtunut”. Tällaiseen kommenttiin haluaisi saada tarkennuksen, mitä sillä tarkoitetaan.

    Iso peukkumerkki sulle 🙂
    Rouvaltakin terkkuja

    Liked by 1 henkilö

    1. Olkaa hyvä! Ja tosiaan yllättävän paljon minusta onnistuttiin kursimaan kasaan. Mä veikkaan, että tuo fiilis on tullut vasta kun kuntoutus on ohi ja proteesi on olemassa, toivottavasti mulla on silloin vastaavat fiilikset! Kiitos Marko ja terveisiä rouvalle!

      Tykkää

  4. En kyllä ymmärrä mistä ja miksi joku on mielensä pahoittanut.
    Ja kuten sanoin, näitä kyllä luetaan enemmän mitä tiedät. Tai en kyllä tiedä näetkö lukijamääriä, mutta so not, kuten entinen mäkihyppääjä sanoi.

    Tykkää

  5. Kiva kuulla kuulumisesi. Olet ajatuksissani päivittäin. Mukavaa kotilomaa. Sinne vihdoinkin satoi ensilumi, joten ulkona on vähän valoisampaa ja aavistuksen nätimpää. (tosin sitä iloa ei taida pitkään kestää)

    Liked by 1 henkilö

  6. Siis voiko JOKU tuostakin pahoittaa mielensä 😀 on meitä kyllä kaikennäkösiä urputtajia.
    Löysin sun blogiin Facebookin kautta ja on jotenkin hienoa lukea sun selviytymisestä&kuntoutumisesta, koska sulla näyttää olevan asennetta&voimia, mistä ottaa mallia.

    Liked by 1 henkilö

  7. Ensiksikin hienoa että uskallat avautua ja kertoa näinkin vaikeista asioista
    Ja on myös todella mielenkiintoista lukea kuntoutumisprosessista. Muuten ei edes tule ajateltua mitä kaikkea esim. proteesien eteen on tehtävä.
    Jonkun toisen kommentoijan tapaan olin pitänyt sinua positiivisena ihmisenä ja yllätyin todella tapahtuneesta. Toivon todella että vähitellen se sisäinenkin synkkyys väistyy eikä pääse pilaamaan elämän ainutlaatuisia hetkiä. Olet etuoikeutettu kokemaan myös elämän proteesien varassa. Sitä ei moni meistä pääse kokemaan. Toivon että sain jotenkin tämän ilmaistua.. Pointti siis että ei elämän kuulukkaan olla helppoa ja myös vaikeat hetket voi ainakin jälkikäteen nähdä ainutlaatuisina kokemuksina, jotka ovat tehneet sinusta juuri sen ihmisen joka olet.
    Voimia taipaleelle!

    Liked by 1 henkilö

  8. Minä(kään) en Timoa voi sanoa tunteneeni, mutta ei mulle niin kiire ole ettenkö vois aina jotain Kaverille kommentoida.

    Tykkää

  9. Ajatuksia miljoona päässä, sanoja ei tahdo tulla. En pahemmin näitä blogeja seuraa mutta tämä jää seurattavaksi. Oot rohkia mies, kovasti tsemppiä!!

    T.naamatuttumies 🙂

    Liked by 1 henkilö

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s