Lauantai 7.11.2015

Hyvää päivää! 
No niin, osasto on vaihdettu ja uuteen osastoon totuttelu on on työn alla. Sitä kun aina kuvittelee ruohon olevan vihreämpää aidan toisella puolen… Ja sitten huomaa, että eipä se niin ollutkaan. Pääsin uudempiin tiloihin, mutta jo alta vuorokaudessa olen huomannut, että moni asia on täällä huonommin verrattuna OYSiin. Huoneessa ei ole tuuletusikkunaa, eikä televisiota. Hoitajia vaikuttaa olevan vähemmän, kun välillä hoitajan hälyytettyään joutuu odottamaan 15-20min. Noh, pitää opetella vähän ennakoimaan tarpeitaan.
Katetrin yli viikon mittainen paikoillaan olo on ilmeisesti aiheuttanut jonkinasteisen tulehduksen, kuume nousi ja vessassa täytyy käydä melkein kerran tunnissa, joka on pienehkö epämukavuus kaverille joka ei pysty tällä hetkellä itse liikkumaan, noh, onneksi on kuikka!
Torstaina kävi myös joku mielenterveyden asiantuntija jonka kanssa juttelin parikin tuntia. Koitettiin vähän hahmottaa, että mitä ja miksi, teorioitiin myös, että oliko tämä se ”viimeinen avunhuuto”, voi hyvinkin olla, mutta sataprosenttista vastausta en tänäänkään osaa tähän antaa. Varmaa on se, että olen jo pitkään ollut henkisesti todella uupunut. Muutamia hänen huomioita mainitakseni, hän muun muassa kehoitti minua menemään lukemaan psykologiaa ja seuraavaa en sanatarkkaan muista, mutta hän tuumasi, että minulla on todella positiivinen ja iloinen ulkokuori, mutta aisti myös minussa jonkinlaisen sisäisen synkkyyden. Eipä minua olekkaan koskaan aiemmin analysoitu noin tehokkaasti kahden tunnin juttelun jälkeen! Tulevaisuuden kuntoutussuunnitelmaan kuuluu, että juttelen jonkun mielenterveysammattilaisen kanssa 2krt/ viikko. En tiedä kuinka pitkään, mutta uskon, että siitä on varmasti apua.
Hyvää viikonloppua!

Mainokset

14 kommenttia artikkeliin ”Lauantai 7.11.2015

  1. Olipa taas mukava kuulla kuulumisiasi, minä ainakin odotan aina innolla blokejasi.
    Missä se sun uusi huone sijaitsee, jos et enään ole Ousissa?
    Ja varmaan ihan makeeta päästä juttelemaan jonkun ammattilaisen kanssa, joka osaa avata asioita ihan uudelta kantilta. Voisin olettaa että siitä on paljon hyötyä kenelle tahansa.
    Nyt vaan eteenpäin päiväkerrallaan : )

    Tykkää

  2. Hienoa, että saat nopeasti apua myös tuolle mentaali puolelle. Se apu on tärkeä, sekä nykyisen tilanteen että menneen perkaamisenkin takia. Itsellä on Kelan tukema viikottainen psykoterapia auttanut hurjan paljon, kun lopulta löytyi sopiva tyyppi, jolle osasi avautua. Nyt on kohta kaksi vuotta perattu menneisyyttä ja kolmannellekin on selkeästi tarvetta. Ne on pitkiä prosesseja, mutta paljon sieltä on asioita löytynyt. On se ollut karua kuulla, kun sanotaan että on pakko-oireisuutta ja muuta mukavaa vikaa päässä. 😀 Terapia on kyllä auttanut, kun on itse aktiivisesti ollut mukana ja ottanut vastuuta eikä jää vain menneisyyden uhrina kärvistelemään huonoon oloon. Mutta sulla onkin hyvä asenne sen suhteen! Valoa kohti hetki kerrallaan! 🙂

    Liked by 1 henkilö

  3. Moi,

    mukava taas lukea uusimmista käänteistä ja kääntymisharjoitteluista. 😉 Jatkahan vain kirjoittamista voimiesi rajoissa!

    Tomi kirjoitteli osuvia sanoja mentaalipuolen hoitotyöstä. Hyvä, että olet jo saanut kontaktia, prosessi on alussa. Oikean avun ja tiimin löytyminen henkiseen kuntoutumiseen vie varmasti aikaa paljon, varmaan vuosia. Mutta mihinkäpäs tuo kiire valmiissa maailmassa… eteenpäin punnerrus kerrallansa!

    Liked by 1 henkilö

  4. Olen pitkän viikon odottanut kuulumisia, mikä sinällään on aivan outoa, koska en sua millään tavalla edes tunne.. Mua vaan kosketti hyvin syvältä sun kirjoitus facessa. Itse olen lukeutunut myös näihin ”kyllä mä pärjään” tyyppeihin, kunnes lopulta oli pakko todeta, etten näe enää ulospääsyä väsymyksestä yksin, hain apua… Pitkä taistelu edessä. Joka paikassa leimataan jo valmiiksi, kun perheessäni kaksi on tehnyt itsemurhan. Vaikuttaa, että sulla on joka tapauksessa asenne kohdallaan, ja ota kaikki apu vastaan mitä tarjotaan! Ihan sikana tsemppiä matkaan ja mä jään odottelee aina kuulumisia 🙂

    Liked by 1 henkilö

  5. Tuo sun kirjotus facessa pysäytti. Pysäytti todella miettimään että sen tekstin kirjoittaja olisin voinu kirjottaa minä… Mä voin vuosia henkisesti huonosti, yritin hakea apua mutten saanu kunnollista. Tuntui ettei oo enää mitään syytä elää. Kunnes viimeisen kerran kun olin ihan loppu päätin että lähden sille läheiselle junaraiteelle odottamaan että vihdoin tämä kärsimys loppuisi. En ehtiny sinne asti koskaan. Pienen vauvani itku havahdutti tajuamaan että mulla on joku jonka takia elää. Tämän jälkeen sain tarvitsemaani apua ja oon päässy jaloilleni. Voin siis jotenkin kuvitella mikä olo on saanu sut sinne raiteille menemään. Kuitenkin vaikka tuntuu ettei tässä hommassa oo mitään järkeä ja turpaan tulee 24/7 kyllä tässä oikeesti on. Ota apu vastaan ja koita löytää se elämän nälkä. Pohjalta on hyvä ponnistaa ylöspäin. Vähitellen alat huomata elämässä sen hienouden miksi tätä kannattaa jatkaa. Voimia, se vaatii työtä ja takapakkeja tulee, mutta se on sen työn arvoista!

    Liked by 1 henkilö

  6. Tuliko puheeksi että tarkoitus siis saattoikin olla murskauttaa/katkoa vain jalat, viittaan tuohon avunhuutoon (eli asettua kiskoille jalat edellä) eikä ollenkaan olisi ollutkaan tarkoitusta riistää hengeä itseltä? Tuo avunhuutohan on aina parempi kuin se ettei enää ole mitään väliä….. Mutta kyllähän nämä asiat kannattaa ammattilaisten kanssa koittaa selvittää ja sieltä kautta saada selvyys ja apu. Yhtä tärkeää kuin se fyysinenkin kuntoutuminen.

    Tykkää

  7. Mukava oli taas lukea kirjoituksiasi, ja oli niin hyviä kommentteja että en lähde niitä omillani pilaamaan. 😀
    Tuohon minua edellisen kommentin kysymykseen tiedän jotain aika tarkasti, mutta jos Timo haluaa, niin kertonee itse junan kuljettajan näkemyksen tapahtuneesta.

    Ja muista Timo, tätä blogia luetaan paljon enemmän mitä on kommentteja. Tsemiä.

    Liked by 1 henkilö

  8. Täällä myös aina odotellaan uusia postauksia, vaikka en sua ees tunne. Musta on ihan äärettömän vaikuttavaa se että sä niin pian kaiken tapahtuneen jälkeen haluat ja pystyt kertomaan asiasta, ja uskon että tästä on apua monelle, itseni mukaan luettuna. Tsemppiä kuntoutukseen!

    Liked by 1 henkilö

  9. En ole ikinä käsittänyt miksi itsemurhan tekevät/sitä yrittävät tuhoavat muidenkin ihmisten elämän. Tarkoitan tällä esim. Rekan alle ajavia, tai niinkuin sinun tapauksessasi, junan alle meneviä. Näissä tapauksissa vahingoitetaan sitä ajoneuvon kuljettajaa. Hänelle voi jäädä pysyvät psyykkiset traumat loppuelämäksi ja oman ammatin harjoittaminenkin voi olla jatkossa mahdotonta pelon vuoksi..
    Jos haluaa tuhota oman elämänsä. Eikö sitä voisi tehdä niin, ettei samalla tuhoutuisi muidenkin sivullisten elämiä!

    Tykkää

    1. Olen kanssasi samaa mieltä ja olen pahoitellut junan kuljettajalle aiheuttamaani harmia ja kadun tekoani myös tuosta näkökulmasta. Tiedän ettei se vie kokemusta pois, mutta toivottavasti se helpottaa hänen oloa.

      Tykkää

  10. T’ästä muistin, kun edesmenneen kummisedän kuorma-auton keulaan ajoi eräs saman paikkakunnan nuori, tarkoituksella. Kummisedän kuormuri oli harvinaisesti erittäin vähän ajettu, joten vakuutusyhtiöltä kesti todella kauan löytää vastaava tilalle. Vaikka Kummisedällä oli kaikki mahdolliset vakuutukset, ne korvasivat liiketoiminnan loppumisen vain kuukaudeksi. Toinen kuukausi yrittäjällä meni täysin ilman mitää tuloja, sillä yrittäjä ei voi olla työtön. Lopulta vastaava auto löytyi, mutta kesti todella kauan. Uutta autoa ei voinut ostaa, vaikka ehkä varaa ja työhaluja olis ollut, kun piti odottaa vakuutusyhtiön päätöstä.
    Miettikää tätä kaikki (me) masentuneet.

    Tykkää

  11. Mihin sairaalan sinut on siirretty, jos et enää ole OYSissa?
    En tunne sinua, mutta tunnen erään hyvän ystäväsi. Hän kertoi että haluaisi että ihmiset puhuisivat pahasta olosta hänelle etukäteen, eivätkä tekisi itselleen mitään perutamatonta. Itku meinasi päästä, sillä itsekin olen välillä todella hajalla. Jokin minussa kuitenkin on, etten uskalla puhua kenellekään pahasta olostani. Kovin vakavasti en ole pohtinut että jotain tekisin itselleni, mutta pakko myöntää ettei se ole poissuljettu vaihtoehto…

    Kaikkea hyvää sinulle, jatketaan elämässä eteenpäin ja pidetään häntä pystyssä vaikka hakaneulalla! 🙂

    Liked by 1 henkilö

    1. Moikka! Mä olin Oulun Kaupunginsairaalassa ja nyt olen kotona. Ja ilman muuta opettelet puhumaan pahasta olostasi, tai vähintään alat kirjoittamaan siitä, sekin helpottaa. Tai jos haluat jollekin kertoa, niin kirjoita vaikka tänne kommentteihin ja pistät vaan perään että elä laita julkiseksi, näin tiedät ainakin jollekin kertoneesi paljastamatta itseäsi. Kiitos ja samoin!

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s