Torstai 29.10, viides päivä sairaalassa.

Huomenta!

Vähän tätä tilannetta missä olen menossa ja mitä on edessä. Molempia jalkoja särkee koko ajan aika voimakkaasti(varsinkin haamukipuja osissa joita ei ole! Aamulla olin varma että varpaat osu toisiinsa, miten se on mahdollista? 😃) ja lääkettä tulee suun kautta ja on useampi tippa vielä kiinni. Lääkityksen määrää on jouduttu hakemaan useammilla kombinaatioilla ja etsintä jatkuu yhä. Jalantyngät liikkuu about joka suuntaan, mutta vasemman liike on selvästi parempi kuin oikean, en tiedä miksi. Noh, se tarkoittaa lisää jumppaa. Tässä on jo pari päivää harjoiteltu pyörähtämistä mahalleen ja en pysty siihen vielä itse, tunnen olevani kilpikonna joka ei pääse ympäri. Mahallaan toisaaltaan assosioin itseni hylkeeseen kuivalla maalla, joten kumpi lie parempi 😂 Tänään olis tarkoitus myös opetella istumaannousemista että lähipäivinä osaisin siirtää itseni sängystä pyörätuoliin, ajatus pelottaa. Pelottaa siksi että sillon ”joudun” täältä yksiön turvasta ulos ja kohtaamaan maailman aivan uudesta näkökulmasta ja enemmän ja enemmän joudun hyväksymään todellisen tilanteeni. Olen tänään alotellut kurkkimaan tuonne peiton alle ja käsillä kokeilemaan mitä on vielä jäljellä, aika surullista ja pelottavaa, mutta pakko nekin on joskus kohdata. Molemmissa jaloissa on vielä tikit jotka poistetaan n.2viikon kuluttua. Sen jälkeen joudun itse opettelemaan jalkojen sitomista ja muovaamista, kuulostaa aika makaaberilta touhulta, mutta ymmärrän sen olevan tarpeellista matkalla kohti omatoimista elämää. Tänään on myös tulossa vierailemaan ensimmäistä kertaa kavereita, sekin on varmasti aika jännittävä kohtaaminen, sekä minulle että heille. Kiva että uskaltavat ja haluavat tulla katsomaan.

Alkuun aika sekava tilkkutäkki informaatiota, vaan kun ei ole aiemmin kirjoittanut mitään, niin vaikea jäsentää ajatuksiaan selvästi.

Päivä kerrallaan!

Mainokset

16 kommenttia artikkeliin ”Torstai 29.10, viides päivä sairaalassa.

  1. Kuulostaa haastavalta, kaikenlaista uutta mitä en minä ainakaan osaa edes kuvitella.
    Paljon on siis hommie kaikenlaisia tiedossa, Vaan sinä jos joku siihen pystyt. Ja tietysti meitä halukkaita auttajiakin löytyy : )
    Mä lähden ajamaan Helsinkiin, mutta olen taas tonteilla ensiviikolla, ja mielellään tultais Sarpankanssa käymään jossain vaiheessa kun sinulle sopii.

    Liked by 1 henkilö

  2. Hei Timo.
    Hienoa että kirjoitat tänne voinnista ja ajatuksistasi.
    Varmasti on sekavat ja pelottavat fiilikset, mutta näin se on, että ne täytyy kohdata.
    Päivä ja asia kerrallaan. Ei pidä hoppuilla minkään suhteen.
    Olet hyvissä käsissä siellä, etkä ole yksin.

    Liked by 2 people

  3. Kyllä se hylje sieltä kuivalta maalta vielä veteen pääsee! Se vähä räpiköi ensin ja huutaa oink! oink! Sitten onkin huomaamattaan taas muiden parissa huutamassa KÄRPÄT! Eiks je?

    Liked by 1 henkilö

  4. Tsemppiä Timo, ihan mahtavaa, että purat tuntojasi tänne. Olet monelle ”sankari”. Tarinasi on koskettanut tosi monia. Ihan varmasti edessä haastavat ajat, mutta minuttit minuutilta vaan eteenpäin. Nähdään !

    Liked by 1 henkilö

  5. Huomenta Timo!
    Tarinasi koskettaa todella läheltä ja toivon, että jaksat kaikkien ystäviesi, perheesi ja meidän tuella ponnistella eteenpäin. Seuraavaa päivitystäsi odotellessa 🙂 Voimia ja tsemppiä!!

    Liked by 1 henkilö

  6. Mulle tuli ihan itku lukiessani ensin sen fb päivityksen, sitten nää blogikirjoitukset. Mä olen meinaan se, kaikki on hyvin tyyppi. En pyydä apua, koska silloin joku pitää mua heikkona, vaikka minusta avun pyytäminen on todellista rohkeutta, eikä häpeilyn aihe. En vain sovella omia ajatuksiani itseeni. Näen itseni vielä samassa paikassa kuin sinäkin toivoit alun perin. Toivon että ajatukseni korjaantuisi, uskaltaisin pyytää apua ja aloittaa taas haaveilun ja toivomisen. Jos ei ole haaveita, ei ole mitään jäljellä… Anteeksi, tulipa henkilökohtainen kommentti. Mä en halua sulle kuin kaikkea hyvää ja parasta elämässä ❤ Olet mun silmissä sankari ja todella vahva ihminen! Sä uskallat puhua näistä asioista ääneen. Olet sankarini, ihan todellinen sellainen! Ei muuta kuin tsemppiä ja kyllä se kilpikonnakin vielä masulleen kääntyy 🙂

    Liked by 2 people

  7. Hei.
    Kuulin tapauksestasi ja luin juttusi fb:stä. On hyvä että sinulla on paikka johon purkaa ajatuksia, koska varmasti tulee päiviä, jolloin täytyy päästä purkamaan se kaikki mitä päässä liikkuu. Tulen mielenkiinnolla lukemaan tietäsi kuntoutuksen polulla. Toivotaan, että kykenet toukokuussa Jyväskylään meidän följyhyn 😉
    Muista, että sinulla on suuri tuki takanasi ja aina kun tarvitset apua ja tukea, ovat siskot ja veljet lähellä..

    Liked by 2 people

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s